Infopiste.com

Pin-hakkerointi: ”Suomalaiset eivät edes tajua”

2012-01-08T10:12:00.002+02:00

Britanniaa ravisteleva puhelinkuunteluskandaali on aiheuttanut jo useita johtavien toimittajien ja poliisien eroja ja mitä ilmeisimmin yhden todellisen kuolemantapauksen.
Salakuuntelusta kiinni jäänyt News of the World -lehti käytti tiedonhankinnassa typerryttävän yksinkertaista metodia: puhelinvastaajaa.

Kuinka lehti hakkeroi tiensä uhrien puhelinvastaajaan, F-Securen Mikko Hyppönen?

- Hakkerointi on glorifioitu termi. Puheluita ei salakuunneltu, toimitus soitti ihmisten vastaajaan ja antoivat sinne oletuksena olevan pin-koodin, Hyppönen kertoo Uudelle Suomelle.

Brittilehden toimituksen luvattoman tiedonhankinnan mahdollistaa Hyppösen arveluiden mukaan se, että ihmiset harvoin edes tietävät, että heidän vastaajassaan on salasana, pin-koodi.

- Jos soittaa omalla kännykällä omasta numerosta, vastaaja ei kysy pin-koodia. Kaikki eivät edes tajua, että tällainen pin-koodi on olemassa, Hyppönen sanoo.

Hyppösen mukaan News of the Worldin kikkaan kykenee aivan kuka tahansa, myös Suomessa.

- Se onnistuu, kun katsoo netistä vastaajan numeron, soittaa siihen ja näppäilee pin-koodin.

F-Securen Hyppönen suosittelee, että ihmiset vaihtaisivat aina vastaajansa pin-koodin hankalaan numerosarjaan. Erityisesti kehotus koskee elinkeinoelämän yläaskelmilla olevia johtajia ja muita, joiden olisi hyvä pitää tietonsa salassa.

- Teollisuusvakoilussa tämä on varmasti normaali käytäntö seurata kohteen vastaajaviestejä. Kohteella ei ole mitään tapaa tietää, onko joku käynyt kuuntelemassa viestejä, Hyppönen muistuttaa.

Hyvä numerosarja nelinumeroiseksi pin-koodiksi ei ole syntymäpäivä, syntymävuosi tai helpot sarjat kuten 1234.

Uuden Suomen toimitus kokeili, kuinka vaikea on tunkeutua puhelinliittymän vastaajaan. Testissä "murtauduimme" toimittaja Teemu Kammosen puhelinvastaajaan, joka kytkettiin päälle varta vasten tätä testiä ajatellen.

Toimittaja Ossi Kurki-Suonio näppäili luvan saatuaan itsensä sisään vastaajan päävalikkoon vaivatta. Ohjeet vastaajan käyttöön ja oletussalasanaan löytyivät internetin hakukoneella minuuteissa.

Ilman lupaa toisen vastaajapalveluun tunkeutuminen on Suomen laissa kielletty. Ohjeet puhelinvastaajasi pin-koodin vaihtamiseksi saat puhelinoperaattoriltasi.

Lähde: Uusisuomi.fi

Jopa joka neljäs hakkeroi

2012-01-08T10:03:00.003+02:00

Lontoossa ja New Yorkissa tehdyt kyselyselvitykset kertovat, että esimerkiksi kavereiden sähköpostin tai Facebook-tilien murtaminen on yleistä hupia. Joka kuudes on kokeillut sitä itse, ja noin puolet kertoo olleensa joskus uhreja. Yllättävää on se, miten usein taustalla on raha.

Tietoturvayhtiö Tufin Technologies on teettänyt kaksi selvitystä. New Yorkissa ja Lontoossa haastateltiin kummassakin noin tuhatta nuorta.

New Yorkissa 50 prosenttia nuorista kertoi, että heidän Facebook-tilinsä tai sähköpostinsa on joskus hakkeroitu. Valtaosa nuorista onkin sitä mieltä, että tällainen toiminta on väärin ja siitä pitäisi rankaista.

Hakkerointi on myös tyttöjen hupia

Kuitenkin 16 prosenttia eli noin joka kuudes nuori oli itse kokeillut hakkerointia. Kyseessä ei ole vain poikien juttu. Melkein kolmannes tästä ryhmästä oli tyttöjä.

Aiemmassa Britannian tutkimuksessa nuoria hakkereita löytyi vielä enemmän, 27 prosenttia. Britanniassa syyllisiä löytyi yhtä paljon tytöistä ja pojista.

Kiinnijäämisen riski on melko pieni. New Yorkissa vain noin joka kuudes edes tunsi jonkun, joka oli jäänyt kiinni.

Toisten nettipalvelutilejä hakkeroidaan yleensä huvin vuoksi tai uteliaisuudesta, mutta muitakin motiiveja on. Kiusanteko oli syy 14 prosentissa tapauksia.

Niistä, jotka olivat syyllistyneet tietomurtoihin, seitsemän prosenttia kertoi tehneensä sen rahan takia. Kuusi prosenttia jopa arvioi, että hakkeroinnista voisi tulla heille mahdollinen ammatti.

Britanniassa jopa 20 prosenttia hakkereista ajatteli, että siitä voisi saada tuloja.

Tämän ja aiempien selvitysten perusteella näyttäisi, etteivät nuoret aina tajua esimerkiksi kaverien nettipalvelutilien murtamisen vakavuutta. Tietomurtoihin syyllistytään niiden helppouden vuoksi, eikä mahdollisia seurauksia useinkaan ajatella.

Lähde: Tietokone.fi

Avainasiat

2011-12-25T16:17:00.000+02:00

Pitämällä huolta kolmesta perusasiasta, verkon käyttö on turvallista:

Noudata pelisääntöjä

Myös internetissä on noudatettava lakeja.
Noudata hyviä käytöstapoja.
Ethän kiusaa ketään netissäkään.
Ethän lataa laittomasti musiikkia, elokuvia tai pelejä netistä.

Turvaa itsesi

Mieti, mihin annat henkilötietosi.
Sovi kuvan julkaisemisesta netissä aina vanhempien kanssa.
Mieti, kenen kanssa netissä keskustelet: jotkut ovat huijareita.
Netissä kaikki ei ole kivaa tai totta.

Suojaa tietokoneesi

Päivitä käyttöjärjestelmä, selain ja muut ohjelmat.
Käytä ajantasaista virustorjuntaa ja palomuuria
Ota varmuuskopiot tärkeistä tiedostoistasi.
Muista myös kännykkäsi tietoturva.
Ole tarkkana, kun selaat tai lataat materiaalia internetistä.

Lähde: Tietoturvakoulu.fi

Verkon ilkimykset

2011-12-25T16:06:00.000+02:00

Virukset, madot ja hevoset

Virukset ja madot ovat haittaohjelmia, jotka leviävät sähköpostin tai www-sivujen kautta. Aktivoitu virus aiheuttaa haittaa tiedostoille ja ohjelmille.
Madot leviävät viruksia nopeammin suoraan koneelta toiselle. Sähköpostimato voi esimerkiksi lähettää itsensä kaikkiin käyttäjän koneen osoitekirjassa oleviin sähköpostiosoitteisiin. Verkkomadot etsivät internetiin kytkettyjä koneita, joihin ei ole asennettu viimeisimpiä korjauspäivityksiä.

Troijan hevoseksi kutsutaan haittaohjelmaa, joka naamioidaan vaikkapa viattoman näköiseksi peliksi, mutta joka aktivoituna voi tuhota tiedostoja tietämättäsi.

Hakkerit ja krakkerit

Tietomurtautujia kutsutaan hakkereiksi tai krakkereiksi. He voivat murtautua verkon kautta suojaamattomalle tietokoneelle ja käyttää sitä tai varastaa tiedostoja ja käyttää niitä vääriin tarkoituksiin.
Tietomurroilta suojaudutaan ennen kaikkea palomuurilla ja pitämällä käyttöjärjestelmä ajan tasalla.

Roskaa verkossa

Ei-toivottua, suurina massoina lähetettyä sähköpostiviestintää kutsutaan yleiskielessä roskapostiksi. Se ruuhkauttaa sähköpostijärjestelmiä ja tukkii ihmisten sähköpostilaatikoita. Jotkut sähköpostimadot toimivat roskapostittajien työkaluna.

Viisi sääntöä sähköpostista:

1. Älä koskaan avaa epäilyttäviä viestejä, vaan poista ne suoraan viestivalikosta.
2. Älä vastaa roskapostiviestiin.
3. Ota käyttöön operaattorin ja sähköpostiohjelman mahdollinen roskapostin suodatusominaisuus.
4. Luovuta harkiten sähköpostiosoitteesi esimerkiksi internetsivujen kyselyihin ja keskustelupalstoille.
5. Älä lähetä ketjuviestejä ja kiertokirjeitä edelleen.

Sulje arveluttavat pop-upit

Jos tietokoneesi näytölle ilmaantuu pieni ruutu, ns. pop-up-ikkuna, jossa houkutellaan klikkaamaan ruutua, varminta on sulkea se yläkulman x-merkistä. Koskaan ei voi olla varma mitä ohjelma todellisuudessa tekee, vaikka klikkaisi "No"-kohtaa.

Älä tule huijatuksi

Netissä on helppo häivyttää henkilöllisyytensä. Sen vuoksi on hyvä varmistua aina toisen osapuolen henkilöllisyydestä (esim. keskustelupalstoilla). Omia henkilötietoja ei pitäisi koskaan luovuttaa netin kautta muille kuin luotettaville osapuolille. Jos jollakin sivustolla kysytään henkilötietoja, tarkista että sivuston ylläpitäjä kertoo rekisteriselosteessa mihin tietoja käytetään ja luovutetaanko niitä edelleen.

Keskustele netin käytöstä

Internetissä on paljon materiaalia, joka ei sovi alaikäisille. Keskustele oppilaittesi kanssa surffailusta ja internetin turvallisesta käytöstä.

Lähde: Tietoturvakoulu.fi

Lapset ja markkinointi internetissä

2011-12-25T16:00:00.001+02:00

Internetin kautta mainostajat tavoittavat lapset ja nuoret tehokkaasti ja lähes kaikkia lasten suosimia tuotteita myös markkinoidaan internetissä.

Lapsille suunnattua markkinointia säädellään

Lapsiin ja nuoriin kohdistuvaa markkinointia säädellään ja arvioidaan tiukemmin kuin aikuisille suunnattua, koska alaikäiset ovat alttiimpina markkinoinnin vaikutuksille. Kuluttaja-asiamies on asettanut joukon vaatimuksia alaikäisiin kohdistuvalle markkinoinnille, joita ovat mm.:

Alaikäisen ihmisarvoa on kunnioitettava.

Pelkästään aikuisille tarkoitettu mainonta on pidettävä erillään lasten ja nuorten aineistosta.
Mainonta on voitava tunnistaa heti mainonnaksi.
Viihdettä kuten pelejä ei saa keskeyttää mainoksilla eikä yhdistää mainoksiin.
Lapsille kohdistetuissa kilpailuissa osallistumisen ehtona ei voi olla suostumuksen antaminen suoramarkkinointiin.

Mitä voit tehdä:

Käytä nettiä yhdessä lapsesi kanssa ja opeta häntä tunnistamaan mainonta ja sen pyrkimykset.
Ilmoita asiattomasta mainonnasta kuluttajaviranomaiselle tai palveluntarjoajalle.

Suojaa lapsesi suoramarkkinoinnilta

Vanhemmilla on oikeus päättää heidän lapsiinsa kohdistuvasta markkinoinnista. Suoramarkkinointi sähköpostilla ja tekstiviesteillä on sallittua vain henkilöltä etukäteen saadulla suostumuksella. Kuluttaja-asiamiehen mukaan alle 15-vuotiaalle ei saa lähettää suoramarkkinointia ilman vanhempien suostumusta. Myös 15-17-vuotiaille suunnatussa markkinoinnissa pelisääntönä on pidättyvyys eli mainostettujen tuotteiden luonne tulee ottaa erityisesti huomioon. Lue lisää lasten henkilötietojen suojaamisesta seuraavalta sivulta.

Maksulliset palvelut ja verkko-ostokset

Netissä ja matkapuhelimella ja voi tehdä ostoksia erilaisissa palveluissa, kuten verkkokaupassa, jolloin ostokset yleensä tehdään velaksi. Ala-ikäisillä taskurahoja suuremmat ostokset edellyttävät kuitenkin aina vanhempien suostumusta (esim. sähköpostilla tai puhelimella), ilman huoltajan vahvistusta alaikäisen tekemä verkko-ostos ei ole sitova. Lapsia ei saa myöskään houkutella käyttämään mobiilipalveluita kuten esim. tilaamaan logoja tai osallistumaan TV-peleihin suorilla ostokehotuksilla.

Vinkkejä

Keskustele lapsesi kanssa alaikäistä ja ostoksia koskevista pelisäännöistä verkossa.
Tilaa tarvittavat puhelin- tai tekstiviestiestot sekä saldorajoitus lapsesi matkapuhelinliittymään omalta operaattoriltasi.
Ilmoita sopimattomista sivuista kuluttaja-asiamiehelle tai palveluntarjoajalle.

Lähde: Tietoturvakoulu.fi

Lasten henkilötiedot netissä

2011-12-25T15:56:00.000+02:00

Netin keskusteluissa lapset tutustuvat toisiinsa ja saavat uusia ystäviä, joten kaikkia tietoja itsestä ei ole tarkoituskaan pitää salassa. Netin keskusteluissa suojeltavia tietoja ovat erityisesti sellaiset henkilötiedot, joista henkilö voidaan tunnistaa tai hänen yhteystietonsa selvittää. Henkilö voidaan tunnistaa myös eri tietoja yhdistelemällä (esim. koulun nimi, urheiluseura, paikkakunta).

Yhteystietojen lisäksi myös muiden henkilökohtaisten tietojen kertomisessa kannattaa olla varovainen. Tuntemattomalle kerrotut henkilökohtaiset asiat tai lähetetyt kuvat voivat olla nopeasti kaikkien nähtävillä verkossa. Nettipäiväkirjaan kirjoitetut asiat ovat todella julkisia ja usein luettavissa myös vuosien päästä. Internetissä kerran julkaistu teksti tai valokuva kopioituu helposti useaan paikkaan ja sen lopullinen poistaminen voi olla mahdotonta.

Rekisteröityminen

Monilla verkkosivuilla pyydetään käyttäjää rekisteröitymään tai muuten luovuttamaan henkilötietojaan. Henkilötietoja vastaan tarjotaan esim. sisäänpääsyä palveluun, osallistumista arvontaan, ilmaistuotteita tai mahdollisuutta keskusteluun. Kaupalliset toimijat keräävät lasten ja nuorten yhteystietoja myös markkinointitarkoituksiin.

Vinkit

Lasten kanssa on hyvä sopia henkilötietojen antamisesta netissä. Jos lapselle antaa luvan henkilötietojen luovuttamiseen, on vanhemman hyvä olla tietoinen mihin palveluihin tietoja on annettu.

Vanhemman on hyvä tarkistaa, että käytetystä palvelusta löytyy rekisteriseloste tai tietosuojaseloste (engl. Privacy policy), josta pitäisi selviää henkilötietojen käsittelystä vastuussa oleva taho sekä mihin tarkoitukseen henkilötietoja käsitellään ja mihin henkilötietoja säännönmukaisesti luovutetaan ja miten tietojen suojaamisesta on huolehdittu. Lisäksi rekisterinpitäjän tulee kertoa rekisteröidyn oikeuksista ja niiden käyttämisestä.

Palveluihin on yleensä turha antaa enempää kuin pakolliset tiedot. Rekisteröinnin yhteydessä tulee myös kertoa, jos henkilötietoja luovutetaan suoramarkkinointiin. Rekisteröidyllä on oikeus kieltää tietojensa luovutus tällaiseen tarkoitukseen.

Lähde: Tietoturvakoulu.fi

Mikä on WYSIWYG?

2011-11-30T20:39:00.000+02:00

WYSIWYG-lyhennettä (engl. What You See Is What You Get eli mitä näet, sitä saat) käytetään viittaamaan sellaisiin ohjelmistoihin, joissa sisältö näyttää muokattaessa hyvin samalta kuin lopputulos. Sen sijaan muotoa ja rakennetta kuvaavaa metadataa ei välttämättä näytetä. Hyvin usein käsitettä käytetään kuvaamaan tekstinkäsittelyohjelmia tai HTML-editoreja.

WYSIWYG-ohjelmien tavoitteena on helpottaa muokkaamista esittämällä käyttäjälle suoraan työn lopullinen muoto ja jättämällä käyttäjän kannalta epäoleellinen tieto näyttämättä. WYSIWYG-ohjelmissa muotoilu tapahtuu yleensä valitsemalla muotoiltava asiakirja tai sen osa ja suoritettava muotoilutoiminto esimerkiksi klikkaamalla kuvaketta tai käyttämällä pikavalikkoja. Useissa HTML-editoreissa on kuitenkin myös mahdollisuus muokata asiakirjan lähdekoodia, sillä muuten esimerkiksi JavaScript-koodien lisääminen olisi hankalaa. Myös standardoimattomien HTML-elementtien lisääminen on WYSIWYG-editoreissa usein rajoitettu.

Koska WYSIWYG-ohjelmistojen käyttö ei edellytä muotoilukoodin tuntemusta, voidaan niitä pitää erittäin käyttäjäystävällisinä. WYSIWYG-ohjelmistot soveltuvatkin tämän takia hyvin myös aloittelijoille ja auttavat opeteltaessa jotain uutta muotoilukieltä tai -tekniikkaa.
WYSIWYG-ohjelmien haittapuolena on se, että asiakirjan ulkomuoto näytöllä ei ole optimoitu tämän heikkouksia huomioiden. Kaikki fontit eivät esimerkiksi sovellu näytölle tai ohjelman tuottama muotoilukoodi on liian monimutkaista hidastaen koodin suorittamista. Toisaalta myös lähestymistapa houkuttelee viilaamaan yksityiskohtia kokonaisuuden kustannuksella.

Käytännössä asiakirjan ulkonäkö ei aina WYSIWYG-ohjelmillakaan vastaa näytöllä nähtyä. Asiakirjojen tulostaminen eri kirjoittimella kuin mikä on ohjelman oletusvalintana saattaa esimerkiksi muuttaa sivujakoa, ja WWW-sivujen ulkonäkö riippuu kuitenkin lukijan käyttämästä näytöstä, ohjelmistosta ja asetuksista.

Mikä on WAN?

2011-11-30T20:31:00.002+02:00

Laajaverkko eli WAN (engl. Wide Area Network) on tiedonsiirtoverkko, joka peittää laajoja maantieteellisiä alueita. Nämä verkot ovat suurempia kuin kaupunkiverkot tai pienemmät. Laajaverkko yhdistää lähiverkot sekä kaupunkiverkot yhdeksi suureksi verkoksi, ääritapauksena Internet.

Koska kaupunkiverkossa ja hyvin usein lähiverkossa käytetään jo hyvin nopeita verkkoyhteyksiä, joudutaan laajaverkossa käyttämään hieman erilaisia ratkaisuja. Yksi tapa saada lähiverkon tai kaupunkiverkon koko kaistan tarve tyydytettyä, on laittaa useita rinnakkaisia linjoja suorittamaan tehtävää. Liikenteen määrää voidaan myös rajoittaa IP-osoite- tai IP-aluekohtaisesti.

Mikä on W3C?

2011-11-30T20:30:00.000+02:00

W3C eli World Wide Web Consortium on kansainvälinen yritysten ja yhteisöjen yhteenliittymä, joka ylläpitää ja kehittää WWW:n standardeja tai suosituksia kuten W3C niitä kutsuu. Sen perusti vuonna 1994 WWW:n keksijä Tim Berners-Lee, joka toimii nykyisinkin W3C:n johtajana. Konsortiolla on yli 400 jäsentä.

Konsortion päämaja on Massachusetts Institute of Technologyn tiloissa Yhdysvalloissa. Muut instituutit, joissa W3C:llä on tutkimusta, ovat ERCIM Ranskassa ja Keio University Japanissa. Lisäksi W3C:llä on useita aluetoimistoja eri maissa.

Mikä on välimuisti?

2011-11-30T20:26:00.000+02:00

Välimuisti eli cache on pieni, nopea muisti, jonka tehtävä on nopeuttaa tietokoneen toimintaa. Välimuistissa pyritään pitämään sellaisten muistipaikkojen sisältöjä, joihin todennäköisesti pian viitataan.

Muistihierarkia

Ihannetapauksessa tietokoneessa olisi käytettävissä suuri määrä hyvin nopeaa muistia, mutta käytännössä tilanne on aina toinen: suurikapasiteettisesta muistista on vaikea tehdä nopeaa, ja nopea muisti on kallista. Tästä syystä on järkevää tehdä muistista hierarkia, jossa mahdollisimman lähellä suoritinta on pienin ja nopein muisti, vähän siitä kauempana vähän suurempi ja vähän hitaampi, ja kaikkein kauimpana suurin ja hitain. Nopeimmassa muistissa pyritään pitämään aina sitä osaa tiedosta, jota suurimmalla todennäköisyydellä tullaan pian tarvitsemaan, ja hitaimmassa muistissa on tallessa kaikki talletetut tiedot.

Suorittimen rekisterit ja massamuistilaitteet kuten kiintolevyt voidaan myös ajatella osaksi muistihierarkiaa, vaikka ne toimivatkin eri tavalla: rekistereiden käyttö on määritelty jo ohjelmakoodissa ja kiintolevylle sivuttamisesta huolehtii käyttöjärjestelmä virtuaalimuistin avulla.

Tietokoneohjelmien muistinkäyttö on yleensä toistuvaa ja paikallista. Tämä tarkoittaa sitä, että jos jotain kohtaa muistista on juuri käytetty, sitä tai sen lähellä olevia muistipaikkoja tullaan suurella todennäköisyydellä käyttämään lähitulevaisuudessa.

Välimuisti perustuu näihin huomioihin. Aina kun muistista haetaan tietoa, tarkastetaan ensin löytyykö tieto välimuistista. Jos tieto löytyy jo ennestään välimuistista, se haetaan suoraan sieltä. Tätä kutsutaan välimuistin osumaksi. Jos tietoa ei löydy välimuistista, se haetaan hitaammasta muistista ja talletetaan samalla välimuistiin. Tätä kutsutaan välimuistihudiksi. Jos välimuisti on täysi, siellä ollut vanhempi tieto väistyy uuden tieltä. Jos välissä on ollut paljon muita muistioperaatiota ennen kuin samaa tietoa tarvitaan uudelleen, tieto ei enää olekaan välimuistissa, ja se pitää hakea uudestaan hitaammasta muistista.

Koska edellisten muistioperaatioiden käyttämien osoitteiden lähellä olevia osoitteita tullaan suurella todennäköisyydellä käyttämään, välimuistiin tallennetaan yleensä joitain muistipaikkoja haetun osoitteen ympäriltä. Tällöin myös näihin lähimuistiosoitteisiin viittaavat muistihaut voivat osua välimuistiin, vaikka kyseisestä osoitteesta ei olekaan haettu tietoa lähiaikoina.
Välimuistin osumien suhdetta kaikkien muistioperaatioiden määrään kutsutaan välimuistin osumatarkkuudeksi. Tämä luku ei ole mikään kiinteä yleispätevä luku, vaan se vaihtelee järjestelmän kuormitusasteen ja ohjelmien käyttäytymisen mukaan.

Mikä on VPN?

2011-11-30T20:24:00.000+02:00

VPN (Virtual Private Network) on tapa, jolla kaksi tai useampia yrityksen verkkoja voidaan yhdistää julkisen verkon yli muodostaen näennäisesti yksityisen verkon. Nykyisin VPN-määritelmä on laajennettu koskemaan myös yksittäisten etätyöasemien liittämistä yrityksen verkkoon.
VPN-verkon yksityisyys ja tietoturva voidaan hoitaa joko fyysisesti tai salauksella. Asiakkaan verkkoja yhdistävä VPN voi siis perustua jommallekummalle seuraavista:

- Perinteiset suljetut verkot, kuten operaattoriverkot fyysisellä suojauksella
- Julkiset ja avoimet verkot, kuten salattu Internet

Suljetut verkot

Puhelinverkoissa VPN:iä tehtiin teleoperaattorin verkolla jo 1980-luvulla.
Tietoverkkojen yhdistämisessä verkot liitetään runkoverkkoon esimerkiksi xDSL, Frame Relay, ATM, tai Ethernet-pohjaisia tekniikoita käyttäen tai yksinkertaisesti kylmällä kuparilla. Runkoverkoissa käytetään useimmiten useiden asiakkaiden liikenteen erotteluun MPLS:ää, ATM:ää tai yksinkertaisimmillaan IP-osoitekohtaisia pääsylistoja.

Myös IPsec-protokollaa käytetään suljetuissa operaattori-VPN:issä, muttei tietoturvan vaan konfiguroinnin vuoksi. IPsec-tunneleiden konfigurointi operaattorin runkoverkon reunareitittimien välillä yksinkertaistaa konfiguraatiota IP-pääsylistoista huomattavasti, ja ei ole riskiä, että asiakkaiden verkkojen liikenteet pääsisivät sekaantumaan.

Mikä on VoIP?

2011-11-30T20:20:00.000+02:00

VoIP eli IP-puhe (lyhenne sanoista Voice over Internet Protocol, engl. Voice over IP, IP telephony tai Internet telephony) on kattotermi tekniikalle, jonka avulla ääntä voidaan siirtää reaaliaikaisesti Internetin tai muun IP-protokollaa käyttävän verkon välityksellä: puhe muutetaan digitaaliseen muotoon ja siirretään paketteina verkon yli. Jos IP-puhelun vastaanottaja käyttää perinteiseen puhelinverkkoon kytkettyä puhelinta tai kännykkää, puhelu siirretään Internetin välityksellä läheiseen puhelinkeskukseen jossa se muunnetaan paikallispuheluksi.

VoIP-yhteyskäytännöt koostuvat puhelun muodostukseen käytetyistä merkinantoprotokollista ja ääneen siirtoon käytetyistä puheprotokollista. Puhelun muodostusta varten on kaksi erilaista ja epäyhteensopivaa standardia, vakaampi ja monipuolisempi, mutta monimutkaisempi H.323 sekä yksinkertainen, mutta jatkuvasti laajeneva SIP. Nykyisin trendi VoIP-tuotteissa näyttää selvästi siirtyvän SIP-protokollaan, ja se tulee olemaan mm. myöhemmissä 3G-verkoissa käytetty signalointiprotokolla.

Myös fakseja voidaan lähettää Internetin yli käyttämällä T.38-protokollaa. Tällöin puhutaan FoIP:ta (engl. Fax over IP).

VoIP-puhelun vaatimukset

IP-puheluita varten tarvitaan päätelaite ja Internet-yhteys, mielellään laajakaistayhteys nopeudeltaan ainakin 256 kb/s. Päätelaitteena voi käyttää varsinaisen IP-puhelimen lisäksi tietokonetta tai IP-sovitinta, johon voi kytkeä tavallisen lankapuhelimen. Kun käytetään IP-puhelinta tai sovitinta, ei tietokoneen tarvitse olla päällä puhuttaessa puheluita, vaan riittää että verkkoyhteys on toiminnassa. Kun päätelaitteena käytetään tietokonetta, siihen pitää kytkeä kuuloke. Kuulokkeena käytetään yleensä sankakuuloketta - kuulokkeiden ja mikrofonin yhdistelmää - mutta erillinen mikrofoni sekä kuulokkeet tai kaiuttimet toimivat myös. Lisäksi tarvitaan puhelinohjelma.

Myös joihinkin matkapuhelimiin on mahdollista saada Javalla toteutettuja tai puhelimen käyttöjärjestelmässä olevia VoIP-sovelmia, joilla voi puhelimen GPRS tai WLAN-yhteyttä käyttäen soittaa toisiin samanlaisiin kännyköihin tai muihin nettipuhelimiin. Tällaiset puhelut maksavat vain GPRS-liikenteen tai WLAN-liikenteen tapauksessa internet-yhteyden hinnan. Tämä kuitenkin edellyttää GPRS-alueella hyvää kuuluvuutta (EDGE) ja WLAN-liikenteen osalta WLAN-verkon kuuluvuusalueen sisäpuolella pysyttelyä. Markkinoilla on myös VoWLAN-ratkaisuja, joilla tuetaan tukiasemasta toiseen siirtymistä (esimerkiksi tehtaan sisällä), normaalissa WLAN-verkossa siirtyminen tukiasemasta toiseen katkaisee puhelun. WLAN-verkkoa käyttäessä IP-puheluiden osalta ei voidakaan käytännössä käyttää termiä "mobiili", koska liikkuvuus on varsin rajoitettua.

Mikä on tietokanta?

2011-11-30T19:59:00.000+02:00

Tietokanta on tietotekniikassa käytetty termi tietovarastolle. Se on kokoelma tietoja, joilla on yhteys toisiinsa. Tietokannan ei välttämättä tarvitse olla sähköisessä muodossa, vaan sellaista voidaan pitää esimerkiksi kynällä ja paperilla. Kalenterikin on tietokanta.

Tietokanta saattaa edustaa jotain selvästi rajattua kohdetta reaalimaailmasta. Tällainen kohde voi olla esimerkiksi yrityksen keräämät tiedot asiakkaistaan.

Tietokantojen koot voivat vaihdella suuresti, yhteen tiedostoon tallennetuista taulukoista hyvin suuriin tietokantoihin joissa on useita miljoonia tietueita lukuisista kiintolevyistä koostuvilla levypakoilla. Tietokantaan voidaan tallentaa eri formaateissa olevaa tietoa, esimerkiksi tekstiä, ääntä ja videokuvaa.

Tietokantojen historia

Ensimmäiset nykyisten tietokantojen edeltäjät kehitettiin 1960-luvulla. Alan pioneeri oli Charles Bachman.

Relaatiotietokantamallin ja käsittelyteorian kehitti Edgar F. Codd vuonna 1970. Codd työskenteli IBM:n tutkimuslaboratoriossa ja hän johti ensimmäisten relaatiotietokantojen testiversioiden kehitystyötä. Vuosina 1973-1976 IBM laboratoriossa kehitettiin relaatiotietokannan prototyyppiä nimeltä System R. IBM:n kaupallinen tietokantatuote DB2 julkaistiin 1982.

Tietokannat on käytännöllisintä luokitella tuetun ohjelmointimallin mukaan. Muutamat malleista ovat olleet laajalti käytössä jo jonkin aikaa. Hierarkkinen malli toteutettiin ensimmäisenä, sen jälkeen verkkomalli, sitten relaatiomalli ohitti ne niin kutsutun "Flat-File"-mallin kanssa, joka oli helppo toteuttaa vaatimattomiinkin alustoihin. Hierarkkinen, verkko ja Flat-tiedostomalli eivät perustu vahvaan teoreettiseen pohjaan niin kuin relaatiomalli, vaan ne ovat syntyneet laitteiston ja ohjelmointiteknisten rajoitteiden vaikutuksesta.

Olio-ohjelmoinnin yleistyttyä myös tietokantoja on kehitetty vastaamaan oliomallin asettamiin tarpeisiin. On kehitetty puhtaita oliotietokantoja sekä perinteisiin relaatiokantoihin on lisätty olio-ohjelmointia tukevia ominaisuuksia. Jälkimmäisistä käytetään nimeä olio-relaatiotietokannat.

Mikä on Telnet?

2011-11-30T19:52:00.002+02:00

Telnet on yhteysprotokolla pääteyhteyksiin Internetin ylitse. Telnet on myös telnet-protokollaa käyttävä hyvin yleinen ohjelma.

Usein pääteyhteys muodostetaan asiakkaan tietokoneesta palvelimen komentorivipalveluihin, jolloin päästään käyttämään palvelimen ohjelmia ja palveluita, esimerkiksi lukemaan sähköpostia.
Telnet-ohjelma löytyy käytännössä kaikilta käyttöjärjestelmiltä vakiona lukuisien Internetistä löytyvien hyvien pääte-emulaattorien lisäksi.

Koska telnet-protokollan asiakaspuoli ei oletusarvoisesti liikennöi palvelinpuolelle mitään protokollakohtaista, voi telnet-ohjelmia käyttää myös yksinkertaisten puhtaiden TCP-yhteyksien ottamiseen tiettyihin palveluihin vaikkapa niiden testaamista varten.

Telnet ei salaa liikennettä (mukaan luettuna salasanoja) millään tavalla, ja muutenkin protokollan tietoturvan taso on heikko. Muun muassa tämän vuoksi telnetin käyttö pääteyhteyksiin on 1990-luvun lopulta alkaen vähentynyt jyrkästi. SSH-protokolla on monissa käyttötarkoituksissa käytännössä korvannut telnetin.

Mikä on digitaalinen allekirjoitus?

2011-11-30T19:50:00.001+02:00

Digitaalinen allekirjoitus eli sähköinen allekirjoitus on sähköiseen viestiin tehty PKI-allekirjoitus, joka varmentaa tietyn viestin sisällön ja allekirjoittajan henkilöllisyyden. Mikäli viestiä muutetaan, allekirjoitus ei enää täsmää.

Yleisimmin digitaalista allekirjoitusta käytetään sähköposteissa lähettäjän todentamiseen. Jos joku muuttaa viestiä matkalla tai yrittää esiintyä väärällä henkilöllisyydellä, allekirjoitus paljastaa huijarin. Myös asiakkaita pyydetään usein verkkokaupoissa tekemään digitaalinen allekirjoitus ostoskuittiin, jolloin myyjällä on täysi todiste ostajan suostumuksesta kauppaan sekä sovituista ostoksista ja loppusummasta.

Juridiikka

Suomessa tuli vuonna 1999 voimaan laki sähköisestä allekirjoituksesta, jonka mukaan Euroopan unionin laatuvarmenteen kriteerit täyttävällä varmenteella tehty digitaalinen allekirjoitus on vähintään yhtä pätevä kuin perinteinenkin. Käytännössä tällä hetkellä ainoa Suomessa saatavilla oleva laatuvarmenne on väestörekisterikeskuksen HST-varmenne, jonka saa poliisilta sähköisellä henkilökortilla.

Tällainen laki antaa juridisen pohjan käydä kauppaa ja järjestää pankkipalveluita Internetissä. Jos käyttäjä myöhemmin yrittää kiistää tehneensä jonkin kaupan tai perua ostoksensa, on kaupalla kuitenkin laki puolellaan.

Ongelmat

PKI-järjestelmä vaatii toimiakseen luotettavan tietojärjestelmän, jonka tietoturvaa ei ole murrettu. Käyttäjän tietokoneella ei siis saa olla viruksia, matoja tai tunkeilijoita. Muuten koneella saattaisi pyöriä esimerkiksi haittaohjelma, joka salakuuntelee käyttäjän PIN-numeron sirukortille ja tekee sen jälkeen käyttäjän nimissä digitaalisia allekirjoituksia.
Toisaalta, jos käyttäjä on verkkopankissa allekirjoittamassa laskua, saattaisi haittaohjelma näyttää ruudulla todellisen laskun, mutta lähettää sirukortille allekirjoitettavaksi jotain täysin muuta.

Ongelmat ovat vielä paljon suuremmat, ellei PKI-avaimia säilytetä sirukortilla tai muulla PKI-avainlaitteella vaan tietokoneen levyllä.

Mikä on spämmi?

2011-11-20T10:19:00.000+02:00

Roskaposti (engl. spam) on sähköpostitse tapahtuvaa massapostitusta, johon ei ole etukäteen saatu vastaanottajan lupaa. Joidenkin arvioiden mukaan vuonna 2006 kaikesta sähköpostista oli roskapostia noin 75–80 %, toisten mukaan yli 90 %.

Joulukuussa 2007 julkaistun Sophosin tutkimuksen mukaan 11 % roskapostin vastaanottajista on ostanut joitain roskapostilla mainostettuja tuotteita. Koska postin lähetys on lähettäjälle lähes ilmaista, roskaposti on usein tuottoisaa toimintaa.

Roskaposti ja laki

Suomessa roskapostin lähettäminen on yleensä laitonta kuluttajansuojalain ja yksityisyyden suojasta televiestinnässä ja teletoiminnan tietoturvasta säädetyn lain nojalla. Ainoastaan yrityksille suunnatut, ei yksityishenkilöille, lähetetyt mainokset eivät tarvitse vastaanottajan ennakkosuostumusta.

Roskapostin lähettäminen

Internet-palveluntarjoajat ja yksityiset käyttäjät ovat kehittäneet useita erilaisia keinoja roskapostilta suojautumiseen. Lähes kaikki Internet-operaattorit kieltävät roskapostin lähettämisen ja sulkevat käyttäjän tunnuksen, jos tunnusta käytetään roskapostin lähettämiseen. Tämä ei kuitenkaan ole osoittautunut riittävän roskapostin ehkäisyyn.

Muun kuin oman tietokoneen käyttö

Alun perin roskaposti lähetettiin omalla tunnuksella suoraan vastaanottajille. Vastaanottajat valittivat operaattorille, ja pian lähettäjän tunnus suljettiin. Tämän vuoksi roskapostittajien peruskeinoksi tuli pian lähettää viestit jonkun muun tietokonetta ja verkkoyhteyttä käyttäen. Tällä tavoin todelliset lähettäjät suojaavat itseään monin eri tavoin: he piilottavat jälkensä, saavat muiden tietokoneiden resurssit käyttöönsä sekä ohjaavat vastatoimet aivan muualle kuin varsinaista roskapostittajaa vastaan.

1990-luvulla suosituin keino oli käyttää avoimia sähköpostipalvelimia (MTA). Muutamassa vuodessa avoimista sähköpostipalvelimista siirryttiin avoimiin välityspalvelimiin.

Vuoden 2003 aikana roskapostitus sai uuden käänteen. Sen sijaan että Internetistä etsittäisiin avoimia palveluja, "palveluita" ryhdyttiin luomaan itse. Roskapostittajat ottivat tietokonevirukset apuun. Monet vuoden 2003 pahimmista viruksista (mm. Sobig ja Mimail) olivat roskapostiviruksia. Varsinkin Windows-käyttöjärjestelmän tietoturva-aukot mahdollistivat virusten asentumisen loppukäyttäjän tietokoneeseen ja muuttamaan koneen avoimeksi palvelimeksi.

Roskapostin lähettämisen lisäksi viruksia ryhdyttiin käyttämään myös muihin tarkoituksiin. Heinäkuusta alkaen virusten saastuttamat tietokoneet valjastettiin hajautettujen palvelunestohyökkäysten (DDos, Distributed Denial of Service) työvälineiksi. Hyökkäykset kohdistettiin roskapostia vastustaviin tahoihin. Hyökkäykset eivät olleet ensimmäisiä, mutta tiettävästi kuitenkin ensimmäisiä tehokkaita hyökkäyksiä. Elokuussa ja syyskuussa kaksi tahoa (Osirusoft ja Monkeys.com) lopettivat DNSBL-listojen ylläpidon hyökkäysten jälkeen. Muut DNSBL-operaattorit, kuten Spamhaus ovat muun muassa hajauttaneet ja peilanneet järjestelmiään maailmanlaajuisesti kestääkseen hyökkäykset paremmin.

Roskapostilta suojautuminen

Roskapostin torjumiseksi on olemassa monenlaisia menetelmiä. On ratkaisuja, joita yritykset tai Internet-operaattorit voivat hyödyntää sähköpostipalvelimillaan, jolloin kaikkia käyttäjiä suojataan roskapostilta. Toisaalta on myös ratkaisuja, joilla yksittäinen käyttäjä voi suodattaa postia koneeltaan.

Internet-operaattorien roskapostisuodatusta on vaadittu jo jonkin aikaa. Ongelmaksi tässä on muodostunut tietosuojalaki, joka estää kajoamasta viesteihin ilman käyttäjän lupaa. Uusi tietosuojalaki on kuitenkin valmistunut, ja se antaa Internet-operaattoreille ja muille palveluoperaattoreille mahdollisuuden joko poistaa tai merkitä roskapostiksi luokittelemansa liikenteen.

Yksittäisen käyttäjän ratkaisut ovat olleet erilaisiin suodattimiin perustuvia erillisiä ohjelmia. Jos Internet-operaattori merkitsee roskapostiksi tulkitut viestit, ohjelmalle voidaan antaa käsky siirtää kyseiset viestit suoraan roskapostikansioon tai hävittää lopullisesti. Erilaisia tehokkaita suodatusmenetelmiä on paljon. Niissä on kuitenkin aina riski, että ei-roskapostiksi tarkoitetut viestit joutuvat roskapostien joukkoon tai hävitetään kokonaan. Siksi roskapostitkin kannattaa joskus tarkistaa, joskaan niitä ei tulisi koskaan avata. Roskaposteihin ei myöskään tule vastata. Vastaamalla viestiin osoitetaan, että vastaanottajan osoite on käytössä ja sinne voidaan lähettää lisää roskapostia. Nykyään lähettäjän osoite on kuitenkin yleensä väärennetty, eikä vastaus päädy mihinkään.

Mikä on SMTP?

2011-11-20T10:12:00.000+02:00

SMTP (lyhenne sanoista Simple Mail Transfer Protocol) on TCP-pohjainen protokolla, jota käytetään viestien välittämiseen sähköpostipalvelimien kesken.

Protokollalle on varattu portti 25.

Nykyaikaiset postipalvelimet käyttävät alkuperäisen SMTP:n sijasta laajennettua ESMTP-protokollaa.
SMTP-protokolla määriteltiin ensimmäisen kerran RFC 821:ssä elokuussa vuonna 1982.

Sähköpostin nouto

Postin noutoa varten postipalvelimelta postiohjelmaan ovat postinnoutoprotokollat erikseen, eli ns. "pull"-protokollat.

Näitä ovat muun muassa POP3 (lyhenne sanoista Post Office Protocol versio 3), IMAP (lyhenne sanoista Internet Mail Access Protocol) ja HTTP (lyhenne sanoista Hypertext Transfer Protocol) esimerkiksi Hotmail.

Sähköpostin kulku

1. A kirjoittaa sähköpostiviestin postiohjelmallaan (esimerkiksi Outlook).
2. A:n postiohjelma lähettää viestin A:n postipalvelimelle (eng. mail server).
3. A:n postipalvelin ottaa TCP-yhteyden B:n postipalvelimelle.
4. A:n postipalvelin siirtää ("push") viestin SMTP-protokollalla B:n postipalvelimelle.
5. B:n postipalvelin laittaa viestin B:n postilaatikkoon.
6. B:n postiohjelma noutaa viestin postinnoutoprotokollalla ("pull") (esimerkiksi POP3) postiohjelmaan ja B lukee viestin.

Mikä on freeware?

2011-11-20T10:07:00.002+02:00

Ilmaisohjelma ("freeware-ohjelma") on tietokoneohjelma, jota valmistaja jakaa ilmaiseksi, tavallisesti Internetin välityksellä. Ilmaisohjelman tekijä on mahdollisesti luopunut osasta tekijänoikeuksiaan, mutta tavallisesti vain korvaukseton kopiointi suoraan tekijältä on sallittu ja esimerkiksi ohjelman jälleenmyynti on kielletty (vertaa julkisohjelma, public domain).
Ilmaisohjelmia tekevien yritysten liiketoimintamallissa ilmaisohjelma toimii tavallisesti yrityksen muun tuotteen tai palvelun mainoksena. Ilmaisohjelma voi olla myös mainosohjelma, jolloin ohjelma esittää tekijäyritykseen liittymättömiä mainoksia käyttäjälle.
Ilmaisohjelmat jaetaan usein tietokoneen suorittevana koodina, eikä sen mukana tule lähdekoodia (vertaa vapaaohjelma, avoin lähdekoodi).

Mikä on shareware?

2011-11-20T10:06:00.002+02:00

Shareware eli osuusohjelma on tietokoneohjelma, joka on ladattavissa ja käytettävissä maksuttomasti tietyin ehdoin tai rajoituksin. Tyypillisesti kyseessä on maksullisen ohjelman markkinoimiseksi tarjottava kokeiluversio, jota saa käyttää ilmaiseksi jonkin aikaa tai karsituin ominaisuuksin (esimerkiksi tallennusmahdollisuuksia on rajoitettu tai ohjelman käynnistymistä joutuu odottamaan tavanomaista kauemmin). Jos käyttöä halutaan jatkaa kokeiluajan jälkeen tai ottaa käyttöön kaikki ominaisuudet, ohjelma on rekisteröitävä esimerkiksi maksullisella avainkoodilla. Kaikissa osuusohjelmissa ei ole teknisiä rajoitteita, vaan ilmaiskäytön rajat asetetaan vain lisenssiehdoissa. Ohjelma voi myös muistutella käyttäjää siitä, että kyseessä on kokeiluversio, joka pitäisi rekisteröidä.

Mikä on RSA?

2011-11-20T10:05:00.000+02:00

RSA on epäsymmetrinen julkisen avaimen salausalgoritmi, jota käytetään laajalti muun muassa elektronisessa kaupankäynnissä. Ron Rivest, Adi Shamir ja Len Adleman kuvasivat algoritmin vuonna 1977; menetelmän nimi tulee heidän sukunimiensä alkukirjaimista.

Englantilainen matemaatikko Clifford Cocks kuvasi vastaavan algoritmin jo vuonna 1973 brittiläisen tiedusteluelin GCHQ:n (Government Communications Headquarters) sisäisessä muistiossa. Työ julistettiin kuitenkin salaiseksi, eikä sitä paljastettu ennen vuotta 1997.

RSA:n turvallisuus perustuu olettamukseen, jonka mukaan erittäin suurien alkulukujen (jaollinen vain itsellään) tulon tekijöihinjako on vaikeaa. Kyseessä on yksisuuntainen modulaari funktio, joka on helppo laskea mutta todella hankalaa ja aikaa vievää laskea taaksepäin.

MIT patentoi algoritmin Yhdysvalloissa vuonna 1983. Patentti raukesi syyskuussa 2000. Patentti ei koskenut muita maita, koska algoritmi oli jo julkaistu ennen patenttihakemusta.

RSA perustuu julkiseen ja yksityiseen avaimeen ja siihen, ettei yksityistä avainta voida nykytekniikalla käytännössä johtaa julkisesta avaimesta. Julkisen avaimen avulla voidaan luoda salattuja viestejä, jotka voidaan lukea ainoastaan yksityisen avaimen avulla. Näin taho, joka esimerkiksi haluaa tarjota kenelle tahansa mahdollisuuden lähettää itselleen salattuja viestejä, voi julkaista julkisen avaimen kaikille, mutta pitää yksityisen avaimen itsellään. Tällöin kuka tahansa voi lähettää kyseiselle vastaanottajalle salatun viestin, jonka ainoastaan vastaanottaja voi yksityisellä avaimellaan avata. Tätä kutsutaan epäsymmetriseksi salaukseksi erotuksena vanhemmasta symmetrisestä salauksesta, jossa lähettäjällä ja vastaanottajalla on sama salausavain, jonka on pysyttävä salassa.

Toisaalta myös yksityisellä avaimella voidaan luoda salattuja viestejä, jotka voidaan avata vain julkisella avaimella; tämän ominaisuuden avulla yksityisen avaimen haltija voi allekirjoittaa viestinsä siten, että julkisen avaimen haltijat voivat olla varmoja siitä, että viestit ovat peräisin häneltä.

Mikä on topologia?

2011-11-20T10:02:00.000+02:00

Verkkotopologialla tarkoitetaan tietokoneverkon perusrakennetta eli tapaa jolla verkon laitteet on liitetty toisiinsa. Verkon perustopologiat ovat väylä, rengas ja tähti.
Fyysisellä topologialla tarkoitetaan sitä, miten koneet on fyysisesti liitetty toisiinsa kaapeleilla. Fyysinen rakenne ei ota kantaa siihen, miten paketit liikkuvat johdoissa. Kun verkon rakennetta aletaan tarkastella siinä liikkuvien pakettien kannalta, tulee eteen verkon looginen rakenne. Verkon fyysinen rakenne voi olla erilainen kuin sen looginen rakenne.

Väylä

Väylätopologia on vanhin käytössä olevista topologioista. Siinä verkon laitteet on kytketty yhteen yhdistävään kaapeliin, jonka molemmat päät on kytketty terminaattoriksi kutsuttuun vastukseen. Esimerkiksi 10Base2 ja 10Base5 ovat väylätyyppisiä verkkoja, joita ei enää rakenneta. Väylätopologian heikkous on siinä, että sen käyttö perustui kilpavarausmenettelyyn (CSMA/CD), jolloin verkkoa saattoi käyttää vain yksi laite kerrallaan ja jokainen laite joka yritti liikennöidä verkossa yhtä aikaa jonkin toisen laitteen kanssa aiheutti törmäyksen ja ruuhkautti verkkoa. Näin ollen laitteiden määrä oli rajattu. Väylärakenteessa kaikki verkossa olevat koneet saavat sanoman samaan aikaan. Kaapelina käytetään joko koaksiaali- tai valokuitukaapelia. Väylärakenteen ongelmana on, että mikäli kaapeli menee epäkuntoon, on verkko tämän jälkeen kahdessa osassa ja lakkaa toimimasta.

Rengas

Rengastopologiassa verkosta on muodostettu fyysinen rengas, jonka jokaisessa solmussa on verkkolaite. Verkkolaitteet on yhdistetty verkkoon MAU-yksiköllä (Multistation Access Unit). Tunnetuin esimerkki rengasverkosta on IBM:n Token Ring -verkko, joka on toteutettu fyysisenä tähtenä IBM:n kaapelointijärjestelmällä, joka kytkeytyy renkaaksi. Token Ring -verkkoja ei enää kehitetä, sillä ne eivät olleet kilpailukykyisiä Ethernet-teknologian kanssa.

Rengasrakenteisessa verkossa kullakin asemalla on kaksi naapuria. Toiselta asemalta saadaan sanoma ja toiselle lähetetään. Vain yksi asema kerrallaan saa sanoman. Token on itse asiassa valtuus puhua (eng. token = valtuus), eli verkossa kiertää ns. token, jonka haltijakone saa puhua, jolloin muut koneet eivät lähetä mitään. Jos koneella ei ole mitään lähetettävää, token siirty seuraavalle koneelle. Token kiertää aina myötäpäivään.

Tähti

Tähtitopologiassa on keskuslaite, kuten kytkin tai keskitin, johon verkkolaitteet on kytketty. Verkon kaikki tietoliikenne kulkee keskuspisteen kautta. Kytkimet/keskittimet voivat mallista riippuen liittää verkkoon yleensä 12 tai 24 eri verkkolaitetta. Kytkin/keskitin on yleensä kytketty joko toiseen kytkimeen tai reitittimeen, josta yhteys jatkuu toisille laitteille. Keskittimien käyttö on vähenemässä, sillä ne kaiuttavat kaiken liikenteen jokaiseen keskittimessä kiinni olevaan verkkolaitteeseen, jolloin liikenne voi ruuhkautua. Kytkin puolestaan ohjaa datan vain siihen osoitteeseen jonne se on tarkoitettu, joten verkko ei ruuhkaudu datapakettien törmäyksistä. Tähtitopologia on yleisin käytössä olevista Ethernet-verkkotopologioista. Tähtirakenteen huomattava etu on ettei yhden kaapelin rikkoutuminen vaikuta muun verkon käyttöön.

Esimerkkinä tähtirakenteisesta verkosta voidaan mainita tavallinen lankapuhelinverkko. Ennen mikrotietokoneiden aikakautta yleiset keskustietokonejärjestelmät päätelaitteineen muodostivat myös tähtirakenteisen verkon.

Tähtirakenteisen lähiverkon kaapelina voidaan käyttää koaksiaali-, valokuitu- ja kierrettyä parikaapelia.

Mikä on reititin?

2011-11-20T09:58:00.000+02:00

Reititin (engl. Router) on tietoverkkoja yhdistävä laite. Reitittimen tehtävä on välittää tietoa tietoverkon eri osien välillä. Reitittimen siis pitää tietää, missä suhteessa eri tietoverkot ovat toisiinsa ja se osaa tehdä tietoliikenteelle reittivalinnan. Reititin on osallisena aina vähintään kahdessa verkossa. Reitittimien muodostaman verkon rakenteesta käytetään nimitystä topologia.

Reitittimien toiminta

Verrattaessa reitittimiä maantieverkkoon niiden tehtävä on sama kuin tienristeysten, eli mahdollistaa tarvittaessa liikenteen ohjaamisen johonkin toiseen suuntaan. Reitittimillä, kuten myös tienristeysten varrella olevilla opasteilla, välitettävää liikennettä voidaan myös ohjata kulkemaan määränpäätä kohti suuremman välityskyvyn omaavaa reittiä. Tässä analogiassa toisen yleisen tietoverkkoon liitettävän laitteen, kytkimen, tehtävä puolestaan on välittää liikennettä yhden tien varrella olevien asukkaiden kesken.

Jotta reitittimet pystyvät ohjaamaan välittämänsä tiedon kulkua niillä pitää olla tieto verkon topologiasta, jonka perusteella tehdään sopiva reititysvalinta. Reitittimet saavat topologiatietoa sekä reititysprotokollista että ihmisavusteisesti. Kun lähde- ja kohdeverkkojen välille on useita reittejä, reitittimen tehtävänä on valita paras reitti. Reittivalinta voi perustua reitin minimipituuteen, reitin nopeuteen, reiteille annettuihin prioriteetteihin ja niin edelleen. Reittivalinnan perusteita kutsutaan metriikaksi. Reitittimet toimivat OSI-mallin verkkokerroksella.

Yleinen esimerkki reitittimestä on kiinteistön ja DSL-palveluntarjoajan välissä oleva DSL-modeemi. Tällöin modeemin reitityksestä huolehtiva laitteisto tuntee sekä oman lähiverkkonsa että seuraavan hypyn Internetin suuntaan, eli palvelutarjoajan DSL-keskittimeen. Tällöin reitittimen saadessa datapaketin lähiverkosta se reitittää sen kohti ainoaa tuntemaansa toista reititintä.

Monimutkaisemmassa tapauksessa reitittimellä on useita liittymiä eri verkkoihin, joista on liittymiä toisiin verkkoihin. Tällöin kahden eri verkon osan välille voi muodostua useita mahdollisia reittejä joista reititin valitsee käytössään olevien tietojen ja sääntöjen perusteella sopivan. Monimutkaisissa tapauksissa reitittimet käyttävät usein reititysprotokollia, joiden avulla reitittimet vaihtavat itsenäisesti keskenään reititys- ja metriikkatietoja.

Mikä on proxy?

2011-11-20T09:56:00.000+02:00

Välityspalvelin eli välipalvelin (engl. proxy) varastoi ja suodattaa verkossa siirrettäviä tiedostoja. Välipalvelimia käytetään tyypillisesti WWW-sivujen varastoimiseen, mutta muussakin verkkoliikenteessä – kuten FTP:ssä – voi toki niitä käyttää. Varastoiminen tarjoaa suosituille tiedoille nopeat latausajat ja vähentää verkon kuormitusta tuomalla tiedostot lähemmäksi niiden hakijoita.

Intranetissä välityspalvelinta käytetään Internet-yhteyksien luomiseen yhdessä palomuurin kanssa. Intranetia hyödyntävä yritys haluaa tavallisesti välityspalvelimella rajoittaa työntekijöidensä Internetin käytön työnteon kannalta hyödyllisiin sivustoihin.

Internetissä välityspalvelimet ovat tavallisia. Todennäköisesti jokainen sivu kulkee välityspalvelimen kautta ennen päätymistään selaimeen. Monesti sivut ladataan asiakkaalle suoraan välityspalvelimen muistista, jolloin sivuun juuri tehdyt muutokset eivät näy.

Määritelty välityspalvelin

Internet-yhteyden muodostamisessa voidaan määrittää käytettävä välityspalvelin. Määrityksen voi muuttaa palveluntarjoajan suosittelemasta ja käyttää kolmannen osapuolen välityspalvelinta, tai jättää välityspalvelimen kokonaan määrittelemättä. Kaikki liikenne välittyy määritellyn välityspalvelimen kautta. Palvelimeen jää merkinnät kaikista yhteyksistä ja niiden liikenteestä. Välityspalvelin voi piilottaa asiakkaan henkilöllisyyden, jolloin sivustot, joilla asiakas käy, näkevät vain välityspalvelimen osoitteen tapahtumarekistereissään. Anonyymiä yhteyttä haluava voi siis määritellä itselleen jonkin yleisen välityspalvelimen, joka peittää käyttäjien tiedot. Yleensä välityspalvelimia ei voi kuitenkaan käyttää niiden omien Intranetien ulkopuolelta.

Mikä on portti?

2011-11-13T10:45:00.000+02:00

Portit ovat TCP/IP:tä käyttävissä tietokoneissa olevia numeroituja palvelupisteitä. Palvelu voi kytkeytyä odottamaan yhteyttä johonkin hyvin tunnettuun porttiin. Käyttäjätkin joutuvat varaamaan portin siitä koneesta, josta he ottavat yhteyttä. Tämä porttinumero on satunnainen. Asiakaspään TCP-yhteydelle arvotaan satunnainen porttinumero, johon serveripää lähettää paluupaketit. Satunnaiset portit ovat väliltä 1024–65535.

Suurin sallittu porttinumero on 65535. Unix-tyyppisissä käyttöjärjestelmissä porttien, joiden numero on alle 1024, avaamiseen tarvitaan pääkäyttäjäoikeudet. Näitä portteja käytetään siis yleensä hyvin tunnettuina portteina ja muita portteja yhteydenottoihin ulospäin. Porttinumeron 0 käyttö on sallittu, mutta usein sillä pyydetään järjestelmää valitsemaan vapaa portti.

Portit ovat yhteinen mekanismi sekä TCP- että UDP-protokollille. TCP-portti 80 ei ole sama kuin UDP-portti 80. Yleinen käytäntö on kuitenkin se, että jos TCP-portti 80 on varattu jollekin protokollalle (HTTP) niin vastaavaa UDP-porttia 80 pidetään varattuna samaan käyttötarkoitukseen, vaikkei protokolla sitä tarvitsisikaan.

Yleisimmät portit:

1 TCPMUX (TCP Port Service Multiplexer)
7 ECHO (Echo)
11 Users (Active Users)
13 DAYTIME (Time of the day)
15 NETSTAT (Network Statistics)
17 QUOTE (Quote of the day)
18 MSP (Message Send Protocol)
19 CHARGEN (Character Generator)
20 FTP (Data)
21 FTP (Control)
22 SSH (Secure SHell)
23 Telnet
25 SMTP-sähköposti
31 MSG-AUTH (Message Authentication)
37 TIME (Time)
41 GRAPHICS (Graphics Support)
42 NAMESERV (Host Name Server)
43 WHOIS (Nickname Location)
49 LOGIN (Login Host Protocol)
53 DNS (Domain Name Server)
67 BOOTPS (Bootstrap Protocol Server)
68 BOOTPC (Bootstrap Protocol Client)
80 HTTP (Hypertext Transfer Protocol)
110 POP3-sähköposti
113 ident
143 IMAP-sähköposti
165 XNS-COURIER (Xerox)
179 BGP (Border Gateway Protocol)
194 IRC (Internet Relay Chat)
199 SMUX (SNMP UNIX Multiplexer)
209 QMTP (Quick Mail Transfer Protocol)
213 IPX (Internetwork Packet Exchange)
443 HTTPS
444 SNPP (Simple Network Paging Protocol)
512 EXEC (Execute)
515 PRINTER (Spooler)
517 TALK (Talk)
526 TEMPO (New Date)
531 CONFERENCE(Chat)
533 NETWALL (Emergency Broadcasts)
765 WEBSTER (Network Dictionary)
873 RSYNC (Remote Syncronization)
1080 SOCKS (SOCKS Proxy Server)
6667 IRC
8080 Vaihtoehtoinen HTTP-portti

Mikä on portaali?

2011-11-13T10:43:00.000+02:00

Portaali internetistä puhuttaessa tarkoittaa verkkopalvelua, joka omien toimintojensa lisäksi tarjoaa pääsyn useisiin muihin verkkopalveluihin. Tällöin portaali-sanaan on yleensä lisätty etuliitteeksi määritelmä portaalin luonteesta.

Esimerkkejä internet-portaaleista:

- Wikipedia Tietoportaali
- Plaza Yleisportaali

Erilaisia määritelmiä

Portaali (portal) on tietojärjestelmä joka järjestää ja auttaa saamaan yhteyksiä eli kontakteja eri toimijoiden tai tahojen välille, esimerkiksi:

- palvelujen ja tuotteiden toimittaja(t) ja näiden asiakkaat (yritysportaali, markkinapaikka);
- yhdistyksen, kuntayhteisön tai muun yhteisön jäsenet (www-sivusto);
- organisaation työntekijät ja tietojärjestelmät tietopalveluineen (yritysportaali, intranet);
- kumppanit ja tietojärjestelmä tietopalveluineen (yritysportaali, ekstranet).

Portaali on liittymä (ikään kuin ovi, luukku tai ikkuna) eri tahoihin: yhden tai usean organisaation asiointipalveluihin, yhteyshenkilöihin, tietojärjestelmiin ja näiden tietopalveluihin, organisaatioiden tarjouksiin. Portaali toimittaa omille asiakkailleen yhden tai usean organisaation asiointipalveluja tai vain tietopalveluja.

Portaaleista puhuttaessa on huomattava, että on olemassa kaksi kilpailevaa määritelmää portaalin toiminnasta. Ensimmäinen määritelmä painottaa portaalin olevan vain portti muihin palveluihin, jolloin portaalin oma palvelutarjonta olisi vain tarjota yhtenäinen aloituspiste muiden tahojen palveluihin. Toinen määritelmä näkee portaalin kokoavana verkkopalveluna jolloin portaali tarjoaisi yhtenäisen käyttöliittymän aikaisemmin erillisiin palveluihin. Useimmat verkkopalvelut joista käytetään nimitystä portaali yhdistävät kummankin määritelmän sisältöä, eli toimivat sekä linkittävänä portaalina että kokoavana palveluportaalina.

Mikä on ponnahdusikkuna?

2011-11-13T10:39:00.002+02:00

Ponnahdusikkuna (engl. pop-up tai pop-up window) on WWW-mainonnassa käytetty pienikokoinen selainikkuna, josta puuttuu tyypillisesti työkalupalkit ja osoiterivi. Ponnahdusikkuna voi aueta sivustolle saapuessa, ja se sisältää yleensä mainosviestin ja linkin mainostajan sivulle. Ponnahdusikkunoiden tehokkuus mainonnassa on näinä päivinä kyseenalainen, sillä useimmat suuret internet-selaimet sisältävät ponnahdusikkunaeston. Mainonnan lisäksi ponnahdusikkunoita käytetään esimerkiksi kuvagallerioissa, joissa pientä kuvaa klikattaessa isompi avautuu uuteen ikkunaan, tai tekstiä tukevien selitteiden käyttöön.

Tekninen toteutus tapahtuu yleensä JavaScriptilla. Koko ruudun kokoisia ponnahdusikkunoita kutsutaan väli-ikkunoiksi (engl. interstitials).

Mikä on ZIP?

2011-11-13T10:37:00.001+02:00

ZIP on tiedonpakkausmenetelmä. Siihen liittyvä tiedostopääte on .zip.

Historiaa

ZIP-formaatin kehitti PKWARE-yhtiön perustaja Phil Katz. Hän julkaisi ensimmäisen version ZIP-formaatista uuden PKZIP-pakkausohjelman yhteydessä vuonna 1989. Nimi zip viittaa nopeuteen, ja sitä ehdotti Katzin ystävä Robert Mahony. Nimellä he halusivat kertoa, että PKZIP oli paljon nopeampi kuin muut silloin markkinoilla olleet pakkausohjelmistot.

1990-luvulla, kun yhä useammassa tietokoneessa alkoi olla graafinen käyttöliittymä, ohjelmoijat alkoivat kehitellä graafista ZIP-pakkaajaa, Nico Mak Computingin WinZip ja WinRar näistä tunnetuimpina. PKWARE julkaisi myös oman versionsa. Uudet versiot olivat paljon edellisiä helpompia käyttää. Käyttäjän ei tarvinnut opiskella erikseen Zip-ohjelman käyttöä, jos hän halusi vain pakata ja purkaa tiedostoja.

Tekniikka

Zip on verrattain yksinkertainen pakkausmenetelmä, joka pakkaa jokaisen tiedoston erikseen. Tämä nopeuttaa tiedostojen lukua, kun yhtä tiedostoa etsiessään ei tarvitse ladata muiden tiedostojen dataa. On kuitenkin mahdollista, että varsin pieniä tiedostoja pakatessa tiedoston koko voi kasvaa. Tieto paketin sisältämistä tiedostoista on tallennettu paketin loppuun, mikä tekee paketin jakamisesta moneen tiedostoon vaikeaa.

Zip osaa monia erilaisia pakkausalgoritmeja, mutta yleensä se käyttää Katzin kehittämää Deflate-algoritmia. Se tukee myös yksinkertaista salasanasuojausta, joka on tosin osoittautunut helpoksi murtaa.

Mikä on Plug-in?

2011-11-13T10:33:00.000+02:00

Plug-in on tietokoneohjelma, joka toimii vuorovaikutuksessa isäntäsovelluksen, kuten WWW-selaimen tai sähköpostiohjelman, kanssa tarjotakseen tietyn toiminnon tarvittaessa.

Tyypillisiä esimerkkejä ovat liitännäiset, jotka:

- lukevat tai muokkaavat tietyn tyyppisiä tiedostoja (esimerkiksi purkavat ääni- tai videotiedostoja)
- salaavat tai purkavat sähköpostiviestejä (esimerkiksi PGP)
käsittelevät kuvia grafiikkaohjelmassa tavoilla, joihin isäntäohjelma ei ilman liitännäistä pysty
- toistavat multimediaesityksiä WWW-selaimessa (esimerkiksi Adobe Flash).

Isäntäsovellus tarjoaa palveluja, joita liitännäiset voivat käyttää, kuten menetelmän, jonka avulla liitännäinen voi rekisteröidä itsensä isäntäsovelluksen käyttöön, sekä protokollan, jolla tietoja siirretään isäntäsovelluksen ja liitännäisen välillä. Liitännäiset ovat riippuvaisia palveluista, joita isäntäsovellus tarjoaa, eivätkä yleensä toimi itsenäisinä ohjelmina. Kääntäen isäntäsovellus on riippumaton liitännäisistä, joten liitännäisiä voidaan lisätä ja päivittää ilman muutoksia isäntäsovellukseen. Joissakin tapauksissa isäntäsovellusta ei tarvitse edes käynnistää uudelleen liitännäisen asentamisen jälkeen.

Mikä on ping?

2011-11-13T10:29:00.002+02:00

Ping on TCP/IP-protokollan työkalu, joka kokeilee määrätyn laitteen saavutettavuutta. Ping lähettää laitteelle ICMP echo request-paketin, johon etätietokone vastaa omalla echo reply -paketilla. Tyypillisesti työkalu tulostaa sekä lähetettyjen ja vastaanotettujen pakettien määrän että latenssin.

Nykyään suuri osa verkkoon kytketyistä koneista ei vastaa ping-paketteihin, sillä vieraiden koneiden pingaaminen on harvinaista muutoin kuin tietomurtoa edeltävässä kartoituksessa. Myös jotkin Internet-madot etsivät saastutettavia koneita ping-pakettien avulla. Tämän vuoksi suurin osa verkoista suodattaa ping-paketit, joiden kohteina on verkon työasemat, ja jopa osa tärkeistä sähköposti- ja web-palvelimista jättää vastaamatta niihin.

Echo request pyyntöihin vastaamatta jättäminen rikkoo kuitenkin Internet-standardia RFC 1122, joka suosittaa jokaisen verkon laitteen kuuntelemaan ja vastaamaan pyyntöihin. Vastaamatta jättäminen on ongelmallista kun ping-ohjelmaa pyritään käyttämään sen alkuperäiseen käyttötarkoitukseen, verkko-ongelmien selvittämiseen.

Kaikkien verkkojen tulisi suodattaa sisään tulevat ping-paketit, joiden kohdeosoitteena on verkon yleislähetysosoite. Muutoin verkkoa voi käyttää alustana smurf-hyökkäyksessä.
ICMP echo request-pakettien suodattamisen yhteydessä asiaan perehtymättömät ylläpitäjät usein suodattavat myös muuta ICMP liikennettä. ICMP liikenne on kuitenkin välttämätöntä verkon kunnolliselle toiminnalle ja tämän vuoksi monissa verkoissa on hyvin oudosti käyttäytyviä ongelmia johtuen vääristä suodatinsäännöistä jotka estävät IP-protokollan standardien mukaista toimintaa.

Mikä on PHP?

2011-11-13T10:27:00.001+02:00

PHP (lyhenne sanoista PHP: Hypertext Preprocessor) on Perlin kaltainen ohjelmointikieli, jota käytetään erityisesti Web-palvelinympäristöissä dynaamisten web-sivujen luonnissa. Ohjelmointikielen lisäksi PHP-ympäristössä on laaja luokkakirjasto. PHP on komentosarjakieli, jossa ohjelmakoodi tulkitaan vasta ohjelman suoritusvaiheessa. PHP:tä voidaan käyttää useilla eri alustoilla ja käyttöjärjestelmillä.

PHP:n ensimmäinen versio julkaistiin vuonna 1995, ja nykyisin PHP on vertailuissa johtava dynaamisten web-palveluiden tuottamiseen tarkoitettu kieli.

Historia

Vuonna 1994 tanskalais-grönlantilainen Rasmus Lerdorf kirjoitti pienen kokoelman C-kielisiä CGI-skriptejä nimellä Personal Home Page Tools. Lerdorf julkisti työkalut GPL-lisenssillä 8. kesäkuuta 1995 nimellä PHP/FI (Personal Home Page / Forms Interpreter).

PHP/FI 2.0 julkaistiin marraskuussa 1997 ja sillä oli useita tuhansia käyttäjiä ympäri maailmaa. Ohjelma oli asennettu noin 50 000:een domainiin (1 % kaikista Internetin domaineista) ja useat ihmiset osallistuivat sen kehittämiseen. Projekti oli yhä Rasmus Lerdorfin päävastuulla.
Andi Gutmans ja Zeev Suraski totesivat PHP/FI 2.0:n riittämättömäksi Internet-kauppasovelluksen tarpeisiin. He kirjoittivat lähes koko lähdekoodin alusta asti uudelleen ja julkaisivat sen kesäkuussa 1998 nimellä PHP 3. Lyhenteen uudeksi merkitykseksi valittiin rekursiivinen PHP: Hypertext Preprocessor.

Talvella 1998 Gutmans ja Suraski aloittivat PHP:n ytimen uudelleen kirjoittamisen. Heidän tavoitteenaan oli ydin, joka tukisi kolmansien osapuolten ohjelmointirajapintoja. Uusi ydin julkaistiin vuonna 1999 nimellä Zend Engine (yhdistelmä nimistä Zeev ja Andi) ja maaliskuussa 2000 julkaistu PHP 4 käyttää sitä ytimenään.

PHP 5 julkaistiin heinäkuussa 2004. Sen ytimenä on Zend Engine II, joka muun muassa tukee olio-ohjelmointia ja sisältää sisäänrakennetun tietokantamoottorin (SQLite). Uusin versio (PHP 5.3.3) julkaistiin 22. heinäkuuta 2010. PHP 4:n virallinen tuki päättyi 8. elokuuta 2008.

Mikä on PDF?

2011-11-13T10:23:00.000+02:00

PDF (lyhenne sanoista Portable Document Format) on Adoben kehittämä PostScript-kieleen pohjautuva ohjelmistoriippumaton, siirrettävä tiedostomuoto. Sitä käytetään pääasiallisesti sähköiseen julkaisemiseen, tulostamiseen ja painamiseen. PDF-tiedosto on tulostimen ja näytön tarkkuudesta riippumaton. PDF:n versio 1.7 on hyväksytty ISO 32000 -standardi.

PDF-tiedostomuoto soveltuu valmiiden julkaisujen siirtämiseen tietojärjestelmistä toiseen, esimerkiksi mainostoimiston tietokoneelta painotalon tietokoneelle. Julkaisun taitto, grafiikka ja kirjasimet – puhekielellä fontit – siirtyvät PDF-tiedoston mukana. Julkaisun ulkoasu säilyy kaikissa käyttöjärjestelmissä samana. Kuvia on mahdollista pakata PDF-tiedostoa tehtäessä, jos halutaan tehdä nopeasti latautuva ja tiedostokooltaan pieni sähköinen julkaisu. Kirjasimet voidaan liittää PDF-tiedostoon, joten tiedoston teksti näkyy oikein, vaikka lukijan koneessa ei olisikaan kyseisiä kirjasimia. Tämä on varsin suositeltavaa.

Paino/tulostuskäyttöön tehtävää PDF-tiedostoa luotaessa on kuitenkin aina huomioitava luotavan tiedoston resoluutio sekä mahdolliset jälkikäsittelyvarat sivukokoon eli minkälaiseen käyttöön ja kokoon tiedosto on tarkoitettu.

PDF-tiedostoihin voi helposti liittää vuorovaikutteisia toimintoja. Kuvaa klikkaamalla voi esimerkiksi käynnistää videoesityksen, tai julkaisuun voi liittää äänitiedostoja, jotka käynnistyvät sivuja avattaessa. PDF-asiakirjoihin voi liittää myös hyperlinkkejä.

PDF-tiedostoista voi tehdä helposti luettelon, johon voi kohdistaa hakuja mistä tahansa samalla tietokoneella sijaitsevasta PDF-tiedostosta. Luetteloita voi olla useita ja niihin kaikkiin voi tehdä haun yhden vuoropuheluikkunan kautta. Lähes samaan tapaan etsitään avainsanoja julkaisun sisällöstä.

PDF-tiedostoja voi tehdä tulostamalla asiakirjan ensin virtuaalitulostimella PostScript-tiedostoksi (PS), minkä jälkeen PS-tiedosto muunnetaan PDF-tiedostoksi esimerkiksi Acrobat Distiller -ohjelmalla tai ps2pdf-ohjelmalla (Unix/Linux). Asiakirjan voi useista ohjelmista tulostaa myös suoraan PDFWriter-nimiseen virtuaalitulostimeen, joka luo PDF-dokumentin suoraan. Joistakin ohjelmista (esimerkiksi Adobe Photoshop, Microsoft Office, OpenOffice) on myös mahdollisuus tallentaa tiedostoja suoraan PDF-muotoon.

Mikä on Bios?

2011-11-05T09:42:00.000+02:00

BIOS (lyhenne sanoista Basic Input-Output System) on tietokoneohjelma, joka etsii ja lataa käyttöjärjestelmän keskusmuistiin sekä käynnistää sen tietokoneen käynnistyessä. BIOS hoitaa myös matalan tason kommunikoinnin tietokonelaitteiston kanssa ja laitteiston hallinnan, joka vähimmillään on tuki näppäimistölle ja alkeellinen tuki näytölle ja levylle jolta BIOS ladataan. BIOS on usein kirjoitettu suorittimen Assembly-kielellä.

Termi esiintyi ensimmäisen kerran CP/M-käyttöjärjestelmässä, jossa se kuvaili sitä osaa käyttöjärjestelmästä, joka ladattiin käynnistyksen aikana ja joka kommunikoi suoraan laitteiston kanssa. (CP/M-koneissa oli yleensä pelkästään yksinkertainen käynnistyslataaja ROM-muistissa.) Useimmissa DOSin versiossa on mukana tiedosto, joka nimi on "IBMBIO.COM" tai "IO.SYS", joka vastaa CP/M-levyn BIOSsia.

Nykyaikaisissa tietokoneissa BIOS on yleensä tallennettu tietokoneen emolevyllä olevalle flash-muistille tietokoneen valmistuksen yhteydessä, aikaisemmin BIOS tallennettiin usein ROM-muistiin. Flash-muistilla oleva BIOS on käyttäjän päivitettävissä tarvittaessa.

Nykyaikaisissa tietokoneissa BIOSin (nk. "Legacy BIOS") tehtävä on lähinnä toimia tukena vanhemmille käyttöjärjestelmille, kuten MS-DOSille. Uudet käyttöjärjestelmät, kuten Microsoft Windows ja Linux, sisältävät omat alustus- ja käyttörutiininsa kaikille oheislaitteille, eli laitteisto valmistellaan käyttökuntoon kahdesti käynnistyksen aikana, BIOSin ja sitten käyttöjärjestelmän kautta. Joissain järjestelmissä Legacy BIOS on korvattu kokonaan yksinkertaisemmalla järjestelmällä, mikä nopeuttaa tietokoneen käynnistämistä. Extensible Firmware Interface (EFI):n on suunniteltu kokonaan korvaavan Legacy BIOS : PC-koneissa tulevaisuudessa . Open Firmware -spesifikaatio on yksi EFIn kilpailijoista, ja ei ole rajattu PC-laitteisiin. On myös olemassa avoimen lähdekoodin projekti coreboot, jonka tarkoituksena on korvata perinteinen suljetun lähdekoodin BIOS.

Mikä on multimedia?

2011-11-05T09:39:00.000+02:00

Multimedia on eri medioiden käyttämistä yhdessä tiedon välittämiseen. Käyttää voidaan esimerkiksi ääntä, kuvaa ja tekstiä. Multimedia-aineisto tallennetaan yleensä digitaaliseen muotoon.

Esimerkiksi luento voi olla "multimedialuento", joka siis sisältää tekstiä, kuvaa, ääntä ja joita luennoitsija käyttää hyväkseen.

Tiukimmassa merkityksessä multimediasta puhuminen edellyttää, että eri medioita käytetään yhtäaikaisesti toisiaan tukevalla tavalla. Samanaikaisesti käytetyistä, mutta ei toisiaan tukevista medioista käytetään joskus nimitystä erillismedia [1]. Löyhimmässä merkityksessä multimedia-sanaa voidaan käyttää kattokäsitteenä erilaisille esimerkiksi kuva- ja äänimedioille ottamatta kantaa siihen, käytetäänkö niitä samanaikaisesti. Esimerkiksi multimediasoitin on soitin, joka toistaa useita erilaisia tiedostoformaatteja. Esimerkkejä näistä ova RealPlayer, VLC ja Windows Media Player.

Mikä on modeemi?

2011-11-05T09:35:00.000+02:00

Modeemi (yhdistelmä sanoista modulaatio ja demodulaatio) on laite, joka moduloi digitaalisen signaalin analogiselle siirtotielle ja myös palauttaa (demoduloi) analogisesta signaalista digitaalisen signaalin. Modeemeja käytetään siirrettäessä tietoa esimerkiksi puhelinlinjoilla tai radioteitse (esimerkiksi matkapuhelimet, langattomat lähiverkot, Bluetooth-laitteet). Nykyään yhä useampi laite sisältää modeemin ja joissain laitteissa niitä voi olla monta, esimerkiksi monta eri tietoliikennestandardia tukevassa matkapuhelimessa tai tietokoneessa voi olla monta modeemia.

Historia

Ensimmäiset modeemit otettiin käyttöön SAGE-ilmatorjuntajärjestelmässä 1950-luvulla. Kaupallisia modeemeja tuli markkinoille tietokoneiden yleistymisen myötä 1960-luvulla. Vuonna 1981 julkistettu Hayes Smartmodem ja sen seuraajat vaikuttivat runsaasti BBS-järjestelmien käyttöön ja ylläpitoon.

Unix-koneiden välinen uucp-verkko toimi pitkälti modeemien varassa. Verkko välitti muun muassa sähköpostia ja Usenet-viestejä. Kiinteiden Internet-yhteyksien käyttöönotto yliopistojen ja verkon solmukohtien välillä vähensi modeemiyhteyksien tarvetta ja ne jäivät yhä enemmän kotikäyttäjien, pienyritysten ja syrjäisempien alueiden yhteysmuodoksi.

Ennen ADSL-yhteyksien yleistymistä vuosituhannen vaihteessa analogiset modeemit olivat ISDN-sovittimen ohella yleisin tapa saada kotiin Internet-yhteys. Analogisten modeemien välityskyky oli hyvillä linjoilla 56/33 kbps, eli päästiin hyödyntämään koko digitaalisen puhelinverkon yhdelle puhelinyhteydelle varaama kaista. Yleensä modeemissa on myös pakkaustoiminto, jolloin pakkaamattomia tekstitiedostoja voi siirtää jopa 300 kbps nopeudella. Nopeus riitti esimerkiksi WWW-selailuun, sikäli kuin isoja kuvia ei käytetty liikaa.

Kuka on krakkeri?

2011-11-05T09:21:00.000+02:00

Krakkeri tai kräkkeri (cracker; alkujaan englannin sanasta crack, murtaa) on henkilö, joka murtautuu tietojärjestelmään ilman järjestelmästä vastaavan tahon lupaa. Myös tietokoneohjelmien kopiosuojausten murtajaa kutsutaan krakkeriksi. Sanaa hakkeri käytetään usein mediassa sanan krakkeri tilalla.

Tietojärjestelmään murtautumisessa vaaditaan joko syvällistä tietokoneohjelmien ja -ohjelmoinnin tuntemusta, kohdejärjestelmän käyttäjien varomattomuuden hyödyntämistä (social engineering) tai toisten kirjoittamia murtautumista avustavia ohjelmia. Myös henkilöä, joka esimerkiksi arvaa liian helpon salasanan ja täten pääsee järjestelmään, kutsutaan krakkeriksi.
Krakkeri on hieman horjuva sana, kuten hakkerikin, ja nopeasti muuttavassa ATK-slangissa mahdolliset viralliset suositukset eivät yleensä vastaa käytäntöä. Usein krakkerin määritelmään sisällytetään myös se, että henkilön on oltava hakkeri – siis jonkun toisen tekemän murtautumisohjelman käyttö ei tekisi käyttäjästään krakkeria. Kuitenkin on helpompi ajatella niin, että krakkeri tarkoittaa yksinkertaisesti murtautujaa riippumatta tekotavasta.

Suomen lainsäädäntö

Tietojärjestelmään murtautuminen on Suomessa Suomen rikoslain 38. luvun 8. pykälän mukaan rangaistava teko. Tietomurrosta tuomitaan se, joka käyttämällä hänelle kuulumatonta käyttäjätunnusta taikka turvajärjestelyn muuten murtamalla oikeudettomasti tunkeutuu tietojärjestelmään, jossa sähköisesti tai muulla vastaavalla teknisellä keinolla käsitellään, varastoidaan tai siirretään tietoja, taikka sellaisen järjestelmän erikseen suojattuun osaan. Tietomurrosta tuomitaan myös se, joka tietojärjestelmään tai sen osaan tunkeutumatta teknisen erikoislaitteen avulla oikeudettomasti ottaa selon mainitussa tietojärjestelmässä olevasta tiedosta. Maksimirangaistus on yksi vuosi vankeutta. Tietomurrosta tuomitun maksettavaksi määrätään usein lisäksi huomattava vahingonkorvaus.

Huomattavaa on, että jo tietomurron yritys on rangaistava teko. Poliisi ei silti tätä välttämättä ota edes tutkittavakseen. Katso myös Tieto- ja viestintärikos.

Vielä huomattavampaa on se, että esitutkinta saatetaan lopettaa jos kustannukset tutkinnan jatkamisesta olisivat selvässä epäsuhteessa tutkittavan asian laatuun ja siitä mahdollisesti odotettavaan seuraamukseen nähden. Ja jos tärkeä yleinen tai yksityinen etu ei myöskään vaadi esitutkinnan toimittamista. Vähäisyysperusteella (ETL 4 § 3 ja ROL 1 luku 7 §) tapahtuva esitutkinnan rajoittaminen voi myös täyttyä. Kun epäillystä rikoksesta ei oikeuskäytännön perusteella ole odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin sakkoa. Ja jos epäiltyä rikosta on sen haitallisuus huomioonottaen pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisenä. Tämmöiseksi luetaan esimerkiksi keskustelufoorumin käyttäjätietoihin murtautuminen vaikka tekijä tiedettäisiin. Asianomistajalla on oikeus tällöin käyttää omaa syyteoikeuttaan. Vastuu sysätään helposti asianomistajalle, asia jää tutkimatta ja tekijä rankaisematta.

Mikä on hyperlinkki?

2011-11-05T09:11:00.000+02:00

Hyperlinkki on kuva, teksti tai sana, joka siirtää käyttäjän hypertekstisivulta toiselle. Hyperlinkkejä käytetään erilaisissa hypertekstijärjestelmissä, joista tunnetuin lienee World Wide Web. Juuri hyperlinkit ovat hypertekstin määrittelevä ominaisuus. Hypertekstijärjestelmissä liikkuminen perustuu hyperlinkkeihin. Hyperlinkkejä kutsutaan usein vain linkeiksi tai yhteiksi.
Hyperlinkit ovat helppo tapa auttaa lukijaa siirtymään joko WWW-sivulle, johon linkki viittaa tai asiakirjan kohtaan, johon linkki viittaa.

Linkki erottuu muusta tekstistä usein sinisenä ja alleviivattuna. Sitä käytetään yksinkertaisesti viemällä hiiren osoitin linkitetyn sanan päälle ja valitsemalla se.

Hyperlinkit HTML ja XHTNL-kielissä

HTML-koodissa hyperlinkkejä merkitään a-elementillä. Esimerkiksi linkki Wikipediaan tehtäisiin koodilla: Webopas, internet palvelujen monipuolinen käyttö. Toisinaan, linkki uuteen ikkunaan avaaminen tapahtuu esimerkiksi näin: Webopas.
HTML-kielessä hyperlinkki voi kätkeä alleen myös sähköpostiosoitteen, jolloin se avaa käytäjän sähköpostiohjeman valmiiksi sekä tarjoaa sähköpostilomakkeen, jolloin käyttäjä voi vaivatta lähettää sähköpostia vastaanottajalle.

Mikä on Help Desk?

2011-11-05T09:04:00.000+02:00

Käyttötuki tai tukikeskus (engl. help desk) on neuvontayksikkö, joka palvelee yrityksen asiakkaita tai omaa henkilökuntaa. Esimerkiksi tietokonelaitteiden ja -ohjelmistojen myyjällä voi olla käyttötuki, joka vastaa asiakkaiden kysymyksiin. Käyttötuki voidaan nimetä käsiteltävän aihealueen mukaan, esimerkiksi atk-tuki.

Mikä on hakukone?

2011-11-05T09:02:00.000+02:00

Hakukone on internet-pohjainen ohjelma, joka etsii jatkuvasti internetistä uusia sivuja eritellen ja liittäen ne hakemistoonsa erityisten hakusanojen mukaan. Näitä hyväksi käyttäen hakukone tulostaa ruudulle käyttäjän syöttämiä hakusanoja lähimpänä olevat sivut. Analysointi tapahtuu käytännössä eri hakukoneissa erilaisilla menetelmillä. Näitä menetelmiä kehitetään jatkuvasti paremmiksi ja toimivammiksi, ja niiden täsmällinen toiminta on joka hakukoneessa suuri salaisuus, jota ei paljasteta.

Infoseek oli ensimmäinen tunnettu Internet-hakukone. Se löytyi Netscape-selaimesta "Net search" -painikkeen takaa. Sen jälkeen tunnetuimmaksi hakukoneeksi nousi Digitalin Altavista. Nykyään Google on ollut jo usean vuoden ajan suosituin hakukone. Googlen suosioon vaikutti se, että se tarjosi Altavistaa paremmin olennaisia hakutuloksia ja sen etusivu oli yksinkertainen, eikä siinä ollut aluksi lainkaan mainoksia.

Ennen Googlea hakukoneiden etusivut muistuttivat portaaleja. Niillä oli uutisia ja mainoksia ja sivu latautui hitaasti tuon ajan yhteyksillä. Hakukoneet myös kilpailivat toistensa kanssa löydettyjen sivujen määrässä, siten että "paras" oli se haku, jolla löytyi eniten tuloksia. Tämän vuoksi oletusasetuksena oli listata kaikki sivut, joilta löytyi mikä tahansa annettu hakutermi. Esimerkiksi haku "Helsinki ravintola" löysi sivut, joilla oli sana 'Helsinki' tai sana 'ravintola'.

Nykyisin hakukoneet pyrkivät löytämään oleellisimmat sivut kaikkien sivujen joukosta. Kehittyneet hakukoneet painottavat hakutuloksia järjestäessään merkittävästi kohteisiin viittaavien linkkien määrää ja laatua. Googlen keskeisimmät kilpailijat hakutulosten laadussa ovat Microsoftin Bing (aiemmin Live Search) ja Ask.com. Nämä kolme ovat myös suosituimmat hakukoneet länsimaissa. Microsoftin markkinaosuutta kasvattaa merkittävästi, että myös Yahoo! käyttää Bingin hakumoottoria.

Pelkän tekstihaun lisäksi hakukoneissa on nykyisin kuvien haku. Google tarjoaa myös haun Usenet-uutisryhmistä aina keskusteluryhmien perustamisesta lähtien Dejanewsiltä ostamallaan aineistolla. Usenet-hakuja on useampikin, mutta ne ovat keskittyneet lähinnä uutisryhmien binääritiedostojen hakuun. Ajoittain on haettu muutakin Internetin aineistoa. Lycosilla oli Lycos FTP Search ja Lycos MP3 Search, jotka löysivät FTP-palvelimille tallennettuja tiedostoja ja mp3-musiikkia.

Kuka on hakkeri?

2011-11-05T08:49:00.000+02:00

Sana hakkeri tarkoitti tietotekniikassa alun perin sellaista henkilöä, joka kykeni saavuttamaan tavoitteensa olemassa olevien järjestelmien rajoituksista huolimatta. Ratkaisut olivat toisinaan nopeasti tehtyjä ja hieman arveluttavia, mutta joskus myös nerokkaita. Näitä ratkaisuja kutsuttiin englanniksi termillä hack (puhekielessä purkkaratkaisu) ja niiden tekijöitä hakkereiksi (hacker).
Yhden määritelmän mukaan hakkerilla tarkoitetaan taitavaa tietokoneenkäyttäjää, joka tuntee tietokonejärjestelmien toiminnan syvällisesti ja hallitsee käyttämänsä työkalut ja laitteet hyvin. Käsitteellä on kuitenkin nykyään myös useita kielteisiä merkityksiä, jotka johtuvat termin sekoittumisesta krakkeriin. Esimerkiksi mediassa kutsutaan tietoturvarikollisia hakkereiksi. Suomen kielen sanaa hakkeri ei siis voi pitää englannin kielen sanan hacker suorana käännöksenä, joskin myös englannissa termit hakkeri ja krakkeri menevät sekaisin.

Hakkerikulttuuri

Hakkerikulttuurin edustajien (esimerkiksi Richard Stallman) ja tutkijoiden (esimerkiksi Eric S. Raymond, Pekka Himanen) mukaan hakkeri-nimityksen ansaitsemiseen ei riitä pelkkä tekninen osaaminen, vaan hakkerilta vaaditaan myös oikeanlaista asennetta. Tämän kannan mukaan kukaan todellinen hakkeri ei murtaudu tietojärjestelmiin tai muutenkaan sorru rikollisiin puuhiin, ellei kyseessä ole hyvä tarkoitus. Esimerkiksi tietojärjestelmään voidaan murtautua, jos tarkoituksena on osoittaa haavoittuvuuden olemassaolo. Näin vikaantunut järjestelmä tulee yleiseen tietoon ja se voidaan korjata.

Mikä on JPEG?

2011-10-30T08:38:00.000+02:00

JPEG (lyhenne sanoista Joint Photographic Experts Group) on häviöllistä pakkausta käyttävä bittikarttagrafiikan tallennusformaatti. Sille on laaja tuki eri selaimissa, joten sitä käytetään laajalti verkkosivuilla. JPEG-formaattiin tallennettaessa kuvasta poistetaan informaatiota erilaisten algoritmien avulla siten, että kuva näyttää ihmissilmän tarkastelemana mahdollisimman samanlaiselta kuin alkuperäinen kuvatiedosto. Pakkaussuhde voidaan määritellä tallennusvaiheessa. Yleisimmät tiedostopäätteet formaatille ovat .jpeg, .jfif, .jpg, .JPG ja .JPE, joista useimmiten käytössä on .jpg.

JPEG kykenee tallentamaan 24 bittiä väri-informaatiota jokaista pikseliä kohden, joten JPEG-kuvassa voi olla 16 777 216 eri värisävyä. Formaatti on tarkoitettu nimenomaan valokuvien ja vastaavien kuvien pakkaamiseen. Kaavioihin ja muihin teräviä reunoja sisältäviin kuviin syntyy helposti näkyviä pakkaamisen aiheuttamia virheitä, ja niiden tallentamiseen PNG-tiedostomuoto soveltuukin paremmin. JPEG on myös yleinen digitaalikameroiden käyttämä pakatun kuvan tallennusmuoto.

Mikä on GIF?

2011-10-30T08:36:00.002+02:00

GIF (lyhenne sanoista Graphic Interchange Format) on yleisesti käytössä oleva häviötön bittikarttagrafiikan tallennusformaatti. GIF-tiedostot voivat sisältää vain 8-bittisiä harmaasävykuvia tai 8-bittisiä värikuvia, joiden värit ovat valittavissa 24-bitin paletista. Koska kuvien esittämiseen ei ole kuin 8 bittiä, rajoittuu yhtä aikaa näytettävien värien määrä 256:een. Tätä voidaan pitää nykyaikaisten standardien mukaan riittämättömänä ainakin valokuvien esittämiseen. Kuvadata GIF-tiedostossa kompressoidaan käyttämällä LZW- eli Lempel-Ziv-Welch-algoritmia. GIF-formaatin uudempaan versioon voidaan tallettaa myös lyhytanimaatioita.

GIF:n etuna on, että lähes jokainen tietokonegrafiikkaohjelma tukee sitä. GIF-formaattia käytetään edelleen jonkin verran pienimuotoisten animaatioiden esittämiseen, mihin esimerkiksi JPEG tai PNG eivät kykene. GIF soveltuu häviöttömänä JPEG:iä paremmin myös tietynlaisten, teräväreunaisten piirroskuvien esittämiseen.

GIF:issä käytetty pakkausalgoritmi oli UNISYSin ja IBM:n patentilla suojaama, mutta patentin voimassaoloaika päättyi 11. elokuuta 2006 ja formaatti on nyt käytettävissä vapaasti.

Aiempi tilanne, jossa patentin käyttö oli rajoittuneempaa, toimi kipinänä kehittyneemmän ja vapaan PNG-formaatin kehittämiseen, jossa on alfakanavat ja 24-bittisiä täysvärejä. 24-bittinen formaatti kykenee näyttämään 256 värin asemasta 16 777 216 väriä. Tähän viitataan usein pyöristäen 16 miljoonan värin syvyytenä.

Mikä on Freeware?

2011-10-30T08:31:00.002+02:00

Ilmaisohjelma ("freeware-ohjelma") on tietokoneohjelma, jota valmistaja jakaa ilmaiseksi, tavallisesti Internetin välityksellä. Ilmaisohjelman tekijä on mahdollisesti luopunut osasta tekijänoikeuksiaan, mutta tavallisesti vain korvaukseton kopiointi suoraan tekijältä on sallittu ja esimerkiksi ohjelman jälleenmyynti on kielletty (vertaa julkisohjelma, public domain).

Ilmaisohjelmia tekevien yritysten liiketoimintamallissa ilmaisohjelma toimii tavallisesti yrityksen muun tuotteen tai palvelun mainoksena. Ilmaisohjelma voi olla myös mainosohjelma, jolloin ohjelma esittää tekijäyritykseen liittymättömiä mainoksia käyttäjälle.

Ilmaisohjelmat jaetaan usein tietokoneen suorittevana koodina, eikä sen mukana tule lähdekoodia (vertaa vapaaohjelma, avoin lähdekoodi).

Mikä on FAQ?

2011-10-30T08:30:00.000+02:00

UKK, usein kysytyt kysymykset (englanniksi FAQ eli Frequently Asked Questions) on lista jotakin aihepiiriä koskevista yleisistä ja toistuvista kysymyksistä vastauksineen. Niiden käyttö alkoi uutisryhmissä, joissa UKK-listojen säännöllisellä postituksella pyrittiin vähentämään ryhmään saapuvien samankaltaisten kysymysten käsittelyä. UKK saattaa myös perehdyttää aiheeseensa vastaamalla tätä tarkoitusta varten keksittyihin kysymyksiin, joita maallikko ei välttämättä ymmärtäisi kysyä.

UKK-listoja käytetään nykyään esimerkiksi käyttäjätuen nettisivuilla, jotta käyttäjät saisivat apua yksinkertaisimpiin ongelmiin tarvitsematta henkilökohtaista neuvontaa.

Mikä on DVD?

2011-10-30T08:28:00.000+02:00

DVD (engl. Digital Versatile Disc tai Digital Video Disc, suom. digitaalinen video-/monikäyttölevy) on optinen datan tallennusväline. DVD:n yleisimmät käyttötavat ovat videokuvan ja tiedon tallennus. Se on tällä hetkellä elokuvien yleisin kotikäyttöön suunnattu levitysformaatti. DVD muistuttaa ulkoisesti CD-levyä. DVD:n kapasiteetti vaihtelee välillä 4,38–15,9 gigatavua.

DVD voi sisältää dataa useissa formaateissa
DVD-Video (elokuvien kuvan ja äänen tallentamiseen)
DVD-Audio (high-end-tasoisen äänen tallentamiseen)
DVD-Data (datan tallentamiseen)

DVD-media voi olla
DVD-ROM (vain luku, painettu, hopean- tai kullanvärinen)
DVD+R/RW (R = kertatallenteinen, RW = uudelleenkirjoitettava)
DVD-R/RW (kuten yllä, mutta eri standardi)
DVD-RAM (uudelleenkirjoitettava hajasaantilevy)

Historiaa

1990-luvun alussa oli uudeksi optiseksi massamuististandardiksi kaksi kilpailevaa ehdokasta. Ensimmäinen oli Multimedia Compact Disc (MMCD), jota tukivat Philips ja Sony, toinen oli Super Disc (SD), jolla oli takanaan kahdeksan teollisuusjätin tuki (ml. Toshiba ja Time-Warner). IBM johti yritystä saada kaikki yhtiöt yhden standardin alle, jotta VHS:n ja Betamaxin kaltaiselta formaattisodalta vältyttäisiin. Lopputuloksena oli syyskuussa 1995 julkistettu DVD-formaatti. Virallista määrittelyä valvoo DVD Forum, johon kuuluvat edellä mainitut 10 perustajayhtiötä sekä yli 220 muuta jäsentä.

Yhdysvalloissa DVD-soittimen hinnat putosivat keväällä 1999 300 dollarin rajapyykin alle, jolloin Wal-Mart alkoi tarjota soittimia liikkeissään. Tällöin VHS muodosti vielä suurimman osan myynnistä, ja DVD oli pelkkä marginaalituote. Vuoteen 2004 mennessä tilanne oli kääntynyt päälaelleen. Useimmat kauppaketjut tarjoavat myynti-DVD:itä, kun taas kasettien myynti on romahtanut. Euroopassa (Suomi mukaan lukien) tilanne on ollut parin vuoden viiveellä sama; suurin osa elokuvavuokrauksista oli DVD-formaatissa jo vuonna 2005.

"DVD" oli alun perin tarkoitettu lyhenteeksi sanoille "digital video disc", mutta jotkut DVD Forumin jäsenet halusivat sen tulevan sanoista "digital versatile disc" (digitaalinen monikäyttölevy), jotta formaatin muut käyttömahdollisuudet tulisivat paremmin esiin. DVD Forum ei koskaan päässyt asiasta yksimielisyyteen, ja nykyisin formaatin virallinen nimi on yksinkertaisesti "DVD" ilman virallista selitettä.

Mikä on CSS?

2011-10-30T08:24:00.000+02:00

CSS (Cascading Style Sheets, porrastetut tyyliarkit) on erityisesti WWW-dokumenteille kehitetty tyyliohjeiden laji. CSS:ssä dokumentille voi määritellä useita tyyliohjeita, jotka yhdistetään tietyllä tavalla yhdeksi säännöstöksi.

CSS-kielet

Varsinaisia tyylikieliä ovat muun muassa CSS1 ja sen seuraaja CSS2. World Wide Web Consortium (W3C) ylläpitää CSS-kielien määritelmiä. Kehitteillä on sarjan kolmosversio, CSS3. Sitä odotellessa työn alla on myös CSS2:n päivitysversio CSS21. Kaikista versioista käytetään usein lyhyesti nimitystä CSS.

CSS:llä annetut säännöt ehdottavat, kuinka dokumentti voidaan esittää. Säännöt eivät siis ole ehdottomia, vaan ne voi halutessaan kiertää. Jotkin säännöt saattavat korvautua toisten tyyliohjeiden vastaavilla säännöillä. Esimerkiksi dokumentissa annetut ohjeet ovat yleensä toissijaisia dokumentin vastaanottajan ohjeisiin verrattuna.

CSS:llä voidaan kuvata monipuolisesti sekä nähtävää että kuultavaa esitystapaa. Äänisyntetisaattoreita varten on määritelty muun muassa äänen korkeutta, painotusta ja äänenväriä sääteleviä ominaisuuksia. Visuaalisen esitystavan perusta on ns. laatikkomalli (box-model). Jokainen dokumentin elementti käsitetään mallissa laatikoksi, joka sijoitetaan ympäröivän elementin laatikon sisään muiden saman tason elementtien vierelle. Kullakin elementillä on neljä sisäkkäistä laatikkoa, joista uloin on marginaali; sen sisällä on reunus, joka rajoittuu sisäpuolelta sisältöä ympäröivään täytteeseen. Sisältölaatikossa on kuvattavan elementin sisältö.

CSS:ää käytetään luonnollisesti (X)HTML:n kanssa, mutta se sopii yhtä lailla muidenkin rakenteisten dokumenttien (esimerkiksi XML, MathML) tyyliohjeeksi.

Mikä on banneri / bannermainointaa?

2011-10-30T08:20:00.000+02:00

Bannerimainonta on verkkomainontaa Internetin WWW-sivuilla. Mainospaikat verkossa ovat yleensä suorakaiteen muotoisia, mistä nimi "banner" (suom. viiri). Mainos on joko staattinen kuva, animoitu kuva tai jollain ohjelmointityökalulla (Java, Flash) tehty animoitu tai interaktiivinen esitys. Mainoksen tarkoituksena on joko kertoa viesti jo itse bannerissa tai saada käyttäjä napsauttamaan mainosbanneria, jolloin selain avaa mainostajan sivun. Mainoksen näyttäjä saa korvauksen joko mainoksen näyttökertojen, näyttöpäivien, klikkausten tai onnistuneiden transaktioiden perusteella.

Mikä on ADSL?

2011-10-30T08:14:00.000+02:00

ADSL (engl. Asymmetric Digital Subscriber Line) on verkkokytkintekniikka, jolla on mahdollista siirtää jopa 8 Mb/s tavallista puhelinlinjaa käyttäen. Tekniikan viimeisin versio, ADSL2+, mahdollistaa jopa 24 Mb/s nopeuden yhdessä puhelinparissa. ADSL:n nopeus perustuu korkeiden taajuuksien käyttöön. Tavallinen modeemi käyttää taajuuskaistaa 300–3400 hertsin alueella, ADSL taas 23 000–1 100 000 hertsin taajuusalueella.

ADSL:n ominaispiirre on tiedonsiirron epäsymmetrisyys: sen tiedonsiirtonopeus on erilainen laskevaan suuntaan (8 Mb/s) ja nousevaan suuntaan (800 kb/s). Se sopiikin hyvin tyypilliseen Internetin kotikäyttöön, jossa pääpaino on sisällön siirtäminen verkosta kotiin.

ADSL:n historia

DSL:ää alettiin kehittää 1980-luvun puolivälissä, kun AT&T halusi parantaa keskusten välisten T1-yhteyksien suorituskykyä. T1-yhteydet vaativat kaksi parikaapelia, yksi kumpaankin suuntaan. Niiden piti olla eri kaapelinipuista, etteivät ne häiritsisi toisiaan. Linjan asentajien piti varmistua siitä, että valitut parit olivat riittävän häiriöttömiä ja niiden jatkokset hyvin tehtyjä. Pidemmillä yhteyksillä tarvittiin lisäksi toistimia.

Digitaalisella signaalinkäsittelyllä pystyttiin parantamaan tiedonsiirron häiriönsietokykyä ja vähentämään siirrosta muille linjoille aiheutuvia häiriöitä. Tähän on käytettävissä erilaisia menetelmiä, tärkeimpinä CAP-, QAM- ja DMT-modulointitekniikat. DMT käyttää tiedonsiirtoon useita eri kantataajuuksia. Jos jokin taajuus välittyy heikosti tai on kovin häiriöinen, sillä välitettävien bittien määrää voidaan vähentää tai se voidaan kokonaan jättää käyttämättä. Häiriönsietokyky tarkoittaa myös sitä, että tiedon lähettäminen ei häiritse vastaanottoa ja yhtä kierrettyä parikaapelia voidaan käyttää sekä lähetykseen että vastaanottoon (ns. full-duplex -tila). Tärkeä ominaisuus on myös asentamisen automatisointi: ADSL pystyy automaattisesti kompensoimaan linjalla esiintyviä häiriöitä ja virheitä.

Puhelinlinjoja ei ole alun perin suunniteltu ADSL:n tarvitsemien korkeataajuisten signaalien välittämiseen. Tästä syystä ADSL toimii täydellä kapasiteetillaan vain suhteellisen lyhyillä puhelinlinjoilla. Pidemmillä etäisyyksillä korkeammat taajuudet heikentyvät niin paljon ettei niitä voi käyttää enää tiedonsiirtoon. DMT:n täysi 8 Mb/s kapasiteetti toimii vain alle 2700 metrin puhelinlinjoilla, 2 Mb/s nopeudella se toimii noin 4800 metriin saakka.

ANSI julkaisi ensimmäisen DMT:tä käyttävän ADSL-järjestelmän standardin T1.413 vuonna 1998. ITU:n vastaava standardi G.992.1 valmistui vuonna 1999. Se eroaa T1.413:sta yhteydenmuodostuksen osalta, itse DMT on samanlainen molemmissa standardeissa.

Vuonna 2002 julkaistiin ITU-standardi G.992.4, joka kuvaa kehittyneemmän ADSL2-tekniikan. Vuonna 2005 julkaistu standardi G.992.3 edelleen toi parannuksia niin perinteiseen ADSL-tekniikkaan kuin ADSL2-tekniikkaan. ADSL2:n teoreettinen tiedonsiirtonopeus laskevaan suuntaan on 12 Mb/s ja nousevaan suuntaan 3,5 Mb/s

Vaihda verkkokortin laiteosoite helposti

2011-10-15T08:55:00.000+03:00

Monissa verkkoliittymissä oikeus verkon käyttöön liitetään yhteen verkkolaitteen laiteosoitteen eli mac-osoitteen kanssa. Käytäntö on yleinen esimerkiksi monissa opiskelijaverkoissa.

Verkkokortin hajotessa tai esimerkiksi uutta tietokonetta hankittaessa mac-osoite vaihtuu ja uusi osoite on ilmoitettava operaattorille. Monesti hitaan ilmoitusmenettelyn sijaan asiantunteva käyttäjä voi muuttaa laitteen mac-osoitteen asiaankuuluvalla ohjelmalla.

Win7 Mac Address Changer 1.5 on nimensä mukaisesti Windows 7 -käyttöjärjestelmälle tehty yksinkertainen perussovellus, jonka ainoa tehtävä on mahdollistaa verkkolaitteen laiteosoitteen vaihto. Ohjelma toimii myös Windows XP- ja Windows Vista -käyttöjärjestelmissä.

Sovelluksen käyttöliittymä on erittäin yksinkertainen. Ohjelma ei tarvitse erillistä asennusta, joten sen käyttöönotto on erittäin helppoa.

Lataa ohjelma tästä linkistä

Lähde: Tietokone.fi

Testissä iPad 2 (3G + WiFi)

2011-10-15T08:48:00.000+03:00

iPadista on tullut vuodessa tablet-tietokoneen synonyymi. Kilpailijoita on alkanut saapua markkinoille lähes jokaiselta elektroniikkavalmistajalta, mutta Samsungin Galaxy Tab on ainoa, joka on pystynyt kasvattamaan suosiotaan iPadin ohella. Suomalaisille kuluttajille iPadin uusi versio saapuu ennätysnopeasti, sillä ensimmäinen iPad tuli Suomessa myyntiin vasta viime marraskuussa. Monet miettivätkin, mitä uutta iPad 2:ssa on ja kannattaako edes harkita päivittämistä.

Macmaa testasi uunituoreen iPad 2:n 3G-version. Lue millaisia teknisiä uudistuksia se tarjoaa ja miten se käytössä eroaa vanhasta mallista.
Design ja konehuone uusiksi

iPad 2:n huomiota herättävin uusi ominaisuus on design. Laite on peräti kolmanneksen (4,6 mm) ohuempi ja noin 100 grammaa kevyempi kuin vanha malli. Vaikka muutokset kuulostavat – ja ovat – pieniltä tuntuvat ne omissa käsissä isoilta. iPad 2 tuntuu ja näyttää huomattavasti kevyemmälle ja pienemmälle.

Kokeeksi pidin iPadeja rinnakkain ja kyselin useilta iPad-ummikoilta, ovatko laitteet saman kokoisia. Vastaus oli joka kerta sama: vanha iPad on huomattavasti isompi. Testilaitteemme oli uusi valkoreunuksinen malli, mikä tuntuu luovan myös ylimääräisen optisen harhan siitä, että laite olisi huomattavasti kapeampi kuin vanha. Todellisuudessa ne ovat lähes samankokoiset. Leveyttä on saatu höylättyä muun muassa alumiinireunoista, jotka ovat uudessa mallissa täysin huomaamattomat.

iPad 2 on hieman iPhone 4:kin ohuempi, mutta vain 0,5 milliä. Kaventumisen sijaan suurin tuntumaan vaikuttava tekijä on iPod touchin tapaan muotoillut viistävät reunat. iPhone 4:n tasaiset reunat tekevät puhelimesta pullottavan tuntuisen. Viistävien reunojen takia iPad 2:n kuulokeliitännän ja dock-liittimen kanssa pitää olla hieman tarkempi, ja uuteen paikkaan siirrettyä sim-korttitelinettä on jopa hankala käyttää. Onneksi siihen ei kuitenkaan tarvitse usein kajota.

Ulkoisen designin lisäksi suuria muutoksia on tapahtunut iPad 2:n sisällä. Käyttömuistia on tuplasti vanhaa mallia enemmän ja laitetta vauhdittaa 1 GHz:n A5:ksi kutsuttu tuplaydinprosessori, joka on kaksi kertaa vanhaa A4:ää tehokkaampi. Myös grafiikkaan on panostettu, sillä iPad 2:n grafiikkaprosessori on Applen mukaan peräti 9 kertaa aikaisempaa mallia nopeampi.

Viistävät reunat tekevät iPad 2:sta miellyttävämmän pidellä
Tehon kasvaminen merkitsee usein akkukeston heikkenemistä, mutta onneksi ei tällä kertaa. iPadin valttikortteihin lukeutuva 10 tunnin akkukesto on säilynyt testin perusteella kutakuinkin ennallaan. Myös valmiusaika on sama eli kuukausi.

Näyttö on edelleen 9,7-tuumainen ja sen resoluutio on sama 1024×768. Eroja vanhaan ei ole havaittavissa. Kaiutin on sen sijaan aikaisempaa parempi erityisesti äänenvoimakkuudeltaan. Se on isompi ja sijoitettu iPad 2:n selkäosaan. Näin ääntä ei tukahduta niin helposti, kun iPad on tuettuna.

Testitulokset sen kertovat

Edellä mainitut teknologiset uudistukset näkyvät myös raa’assa datassa. Latasimme tunnetun prosessori- ja grafiikkatehoa mittaavan testiohjelman Geekbenchin useisiin iLaitteisiin ja tulokset puhuvat selvästi iPad 2:n puolesta. Se on selvästi tämän hetken tehokkain iOS-laite.

Käyttäminen on mukavampaa

Käytännön työskentelyssä iPad 2:n kasvaneen tehon huomaa heti. Jotkut ohjelmat toimivat selvästi jouhevammin kuin aikaisemmin ja erityisesti moniajon käyttäminen ei tuskastuta enää yhtä paljon. Yksittäisistä ohjelmista esimerkiksi Helsingin Sanomien iPad-sovellus on saanut tarvittavaa potkua konehuoneen puolelta. Perusohjelmista muun muassa iTunes ja Kuvat-sovellus käsittelevät sisältöään selvästi nopeammin.

Safarilla selaaminen on aikaisempaa mukavampaa, koska sivut latautuvat nopeammin, mutta on vaikeaa sanoa, miten paljon tästä saa kiittää iOS 4.3:n uutta Nitro JavaScript -moottoria. Koska iPad 2:ssa on tuplasti enemmän muistia kuin vanhassa, myös useamman selainruudun kanssa työskentely on jouhevampaa kun sivuja ei ladata aina uudestaan.

Selkeimmin tehonlisäyksen huomaa kuitenkin raakaa voimaa vaativissa ohjelmissa, kuten uudessa iMoviessa ja GarageBandissa, miksausohjelma Djayssa sekä tietysti peleissä. HD-tasoisten videoiden editoiminen ja musiikin tekeminen onnistuu hämmästyttävän hyvin, eikä tietokoneelle ole yksinkertaisessa työskentelyssä tarvetta.

Kuten mainittua, iPad 2:n grafiikkapuoli on parantunut ja sen huomaa ensimmäisissä iPad 2:lle optimoiduissa peleissä, joissa teho puristetaan hyötykäyttöön. Nyt aletaan olla jo sen verran lähellä pelikonsoleita, että Nintendoa ja muita vanhan kansan pelikonekuninkaita alkanee jo hirvittää. Pelit myös tuntuvat latautuvan hieman nopeammin kuin aikaisemmin.

Lisämakua pelaamiseen saa iPad 2:n gyroskoopista, joka on tuttu iPhone 4:stä. Ominaisuutta hyödyntäviä pelejä ei ole vielä paljon App Storessa, mutta esimerkiksi N.O.V.A 2 -räiskintäpelissä pääsee kokeilemaan miltä tuntuu kääntää katsetta vain iPadia liikuttamalla. Se tekee erityisesti tähtäämisestä helpompaa, kun toisen virtuaalitatin heiluttamisen voi korvata luonnollisemmalla liikkeellä.

Videopuheluja isolla ruudulla

iPad 2:ssa on uutuutena kamerat etu- ja takapuolella. Takapuolen kamera on 720p-tasoinen ja etupuolen VGA-tasoinen. Kamerat ovat periaatteessa samat kun uusimmassa iPod touchissa eli huonommat kuin iPhone 4:ssä.

Apple mainostaa kameroita nimenomaan FaceTimen käyttöön ja videokuvaamiseen, ja syy tähän selviää, kun kameroilla kokeilee valokuvaamista. Kuvat ovat rakeisia ja valotuksen kanssa on ongelmia liian kirkkaassa ja hämärässä – kuten iPod touchissakin. HD-kameralla syntyy kuitenkin ihan ok-tasoista videokuvaa perhemuistojen tallentamiseen, mikäli ei tunne itseään hölmöksi kuvaamassa lomamuistoja iso tabletti kädessä.

FaceTime toimii kuten uusimmassa iPod touchissa eli ohjelmaan kirjaudutaan Apple id:llä tai uudella sähköpostiosoitteella, joka toimii “puhelinnumerona”. Videopuhelut toimivat ainoastaan wlan-verkossa, mikä heikentää sen käytettävyyttä selvästi. Esimerkiksi monissa avoimissa wlan-verkoissa FaceTimen vaatimat portit on suljettu.

Muutoin videopuhelujen tekeminen on vaivatonta ja toimii hyvin niin Macien kuin iLaitteidenkin välillä. iPadin pitäminen oikeassa kulmassa kameraan nähden on hieman hankalampaa kuin iPhonella tai touchilla. Kuvanlaatu ei ole isommalla ruudulla myöskään niin hyvä kuin iPhonessa, mutta käy tarkoitukseensa.

Kameroiden kanssa voi leikkiä myös uudella mukana tulevalla PhotoBooth-sovelluksella, jossa omaa naamaa voi vääntää mitä eriskummallisimpiin asentoihin. Se vitsi vanhenee kuitenkin nopeasti, eikä ohjelmalla ole sinänsä mitään oikeaa käyttöä.

Kuva helposti televisioruudulle

iPad 2 tukee näytön peilaamista televisioruudulle täydessä 1080p-muodossa. Apple myy erikseen dock-liitäntään kytkettävää sovitinta, johon saa kiinni tavallisen HDMI-johdon. Peilaaminen on rakennettu osaksi käyttöjärjestelmää, joten myös kaikki ulkopuolisten kehittäjien sovellukset tukevat sitä. Periaate siis on, että kaikki mitä näkyy iPadin ruudulla, näkyy myös television ruudulla. Osaan ohjelmista on sisäänrakennettu myös tuki rinnakkaiselle näytölle, joka menee automaattisesti peilaamisen edelle. Esimerkiksi Videot-sovelluksessa elokuva ilmestyy täydelle ruudulle televisioon, mutta iPadissa näkyvät vain kontrollit.

Liittimeen saa kiinni samanaikaisesti laturin johdon ja HDMI:n
iPadin kuva on suhteessa 4:3, joten laajakuvatelkkarin kuvan sivuille ilmestyvät mustat palkit. Testissä käytetyssä Sonyn televisiossa kuvan automaattista skaalausta piti vielä muokata, jotta kuvasta tuli sopivan kokoinen.

iPadilla pelaaminen saa taas uuden ulottuvuuden, kun pelisession saa olohuoneen isoon taulutelkkariin. Ominaisuutta osaavat varmasti arvostaa myös opettajat, luennoitsijat ja myyntimiehet, jotka pitävät esityksiä.

Älykäs suoja on nimensä mukainen

Applen laitteiden ympärille on syntynyt valtava erilaisten lisälaitteiden ja suojien ekosysteemi. Tällä kertaa Apple saattaa kuitenkin kerätä itse leijonanosan suojan ostajien rahoista, ainakin alkuvaiheessa.

Smart Cover -niminen suoja kiinnittyy magneeteilla iPadin alumiiniseen takaosaan piilotettuihin magneetteihin ja kääntää suojan jopa automaattisesti oikeaan asentoon. Se kääntyy kirjankansimaisesti näytön päälle ja suojaa sitä naarmuilta. Polyuretaanista tai nahasta valmistetut suojat ovat erittäin ohuita ja keveitä, eivätkä juuri lisää ohuen iPadin massaa tai tee siitä paksumman näköistä. Laitteen takaosaa Smart Cover ei suojaa, joten siitä huolestuneet joutuvat turvautumaan muiden valmistajien suojiin.

Smart Cover kiinnittyy magneeteilla iPad 2:n vasempaan reunaan
Apple on lisännyt suojaansa pienen hauskan jujun. Kun suojan kääntää näytön päälle, sammuu iPad automaattisesti. Kun taas suojan reunaa kohottaa, aukeaa iPad käyttövalmiiksi.

Suojan voi kääntää Applen ensimmäisen iPad-suojan tapaan iPadin alle niin, että se nostaa laitteen parempaan kirjoitusasentoon. Se toimii myös pystyyn nostetun iPadin tukena esimerkiksi leffoja katseltaessa.

Smart Coverin magneetit ovat yllättävän vahvoja. Riiputin, roikutin ja heilutin iPadia tarkoituksella suojasta, ja vasta todellinen rynkyttäminen sai iPadin irtoamaan. Ihan pienestä suoja ei siis tule irtoamaan.

Yhteenveto

iPad 2:n mallit ovat samat kuin aikaisemmin eli 16, 32 ja 64 gigan muisteilla varustetut Wifi ja 3G -mallit. Uutta on se, että nyt voi valita haluaako näytön reunuksen olevan musta tai valkoinen. Se lienee makuasia. Toiset ovat sitä mieltä, että valkoinen reunus heikentää näytön kontrastia ja vaikeuttaa lukemista, mutta itse en ole moisesta kärsinyt. Kannattanee kokeilla molempia ennen ostopäätöstä.

iPad on ottanut hienoja kehitysaskelia, jotka tekevät siitä fyysisesti mukavamman pitää kädessä ja selvästi tehokkaamman työ- ja pelikoneen. Suuria mullistuksia iPad 2 ei tarjoa, mutta se on selvästi jalostunut parempaan suuntaan. Designin lisäksi keskeisin uudistus on kasvanut teho. FaceTime, näytön peilaaminen ja Smart Coverin käyttö ovat kivoja lisäuudistuksia, mutta mikään niistä ei nouse varsinaiseksi keihäänkärjeksi. Uusia kameroita voi käyttää myös still- ja videokuvaamiseen, mutta hieman kyseenalaistan tabletilla kuvaamisen mielekkyyttä.

Lähde: http://www.macmaa.com

Mikä on EDGE?

2011-10-15T08:34:00.002+03:00

EDGE (engl. Enhanced Data rates for Global Evolution) on matkapuhelinten pakettikytkentäiseen tiedonsiirtoon suunniteltu tekniikka. EDGE perustuu GPRS-tekniikkaan, joka on GSM-verkkojen tiedonsiirtostandardi. EDGE-standardin on kehittänyt 3GPP-järjestö. EDGE tunnetaan myös lyhenteellä EGPRS, joka tulee sanoista Enhanced GPRS. Joskus siihen myös viitataan markkinointitermillä 2.5G, koska se on parannettu toisen sukupolven tekniikka (2G), mutta se ei ole vielä varsinaista kolmannen sukupolven tekniikkaa (3G).

Ensimmäinen kaupallinen EDGE-järjestelmä otettiin käyttöön Yhdysvalloissa vuonna 2003. Nykyään se on laajasti kaupallisessa käytössä eri GSM-operaattorien verkoissa ympäri maailmaa. Vuonna 2010 Global mobile Suppliers Association ilmoitti että maailmassa oli 487 GSM/EDGE -verkkoa.

EDGE-standardi mahdollistaa 236,8 kb/s tiedonsiirtonopeuden päätelaitteelle neljää aikapaikkaa käytettäessä ja teoriassa 473,6 kb/s kahdeksalla aikapaikalla. Yksi aikapaikka on siis 59,2 kb/s. Käytännössä loppukäyttäjien kokemat nopeudet GSM/EDGE-päätelaitteilla ovat keskimäärin 160–200 kb/s luokkaa, ja parhaimmillaan 296 kb/s vastaanottosuunnassa. Lähetyssuunnassa vastaavasti saavutetaan keskimäärin 80–160 kb/s nopeudet, ja parhaimmillaan 236,8 kb/s nopeus. Tämä on keskimäärin kolmin- tai nelinkertainen nopeus verrattuna olemassa oleviin GSM/GPRS-laitteisiin nähden. 2010-luvun alussa lähes kaikki markkinoilla olevat matkapuhelimet ja mobiiliverkon USB-modeemit kykenivät jo hyödyntämään uudempia 3G-verkkoja. Tämän johdosta EDGE-verkkojen merkitys pienenee sitä mukaa kun matkapuhelinoperaattorit saavat täydennettyä vielä keskeneräisiä valtakunnallisia 3G-verkkojaan. Suurehkoja alueita, jotka ovat pelkästään GPRS/EDGE -verkkojen varassa, on Suomessa lähinnä Lapissa.

Mikä on pikaviesti?

2011-10-15T08:31:00.002+03:00

Pikaviestin (engl. instant messenger) on tietokoneohjelma, joka sallii reaaliaikaisen sanallisen, äänellisen ja/tai kuvallisen viestinnän kahden tai useamman ihmisen välillä verkossa, kuten esimerkiksi Internetissä.

Pikaviestin on asiakasohjelma, joka liittyy pikaviestintäpalveluun. Pikaviestintä eroaa sähköpostista siten, että keskustelut tapahtuvat reaaliaikaisesti. Viestimen käyttö vaatii rekisteröitymistä johonkin pikaviestinpalveluun sekä sitä, että vastaanottaja on kytkeytynyt pikaviestiverkkoon eli että ihmiset käyttävät aktiivisesti tietokonetta. Pikaviestinohjelmasta riippuen voi olla tarpeen asentaa pikaviestinohjelma käytössä olevalle koneelle. Tarjolla on myös Internet-selaimen avulla käytettäviä pikaviestinohjelmia, kuten Meebo.

Yleensä molemmat keskustelun osapuolet näkevät toisen kirjoittaman tekstin joko heti kun se on kirjoitettu, rivi riviltä tai viesti viestiltä. Tämän ansiosta keskustelu muistuttaa enemmän puhelinkeskustelua kuin kirjevaihtoa. Viestinohjelmat voivat myös sisältää mahdollisuuden lisätä poissaoloviestin, joka vastaa puhelinvastaajaan jätettävää viestiä.

Pikaviestin on tekstipohjainen synkroninen viestintäväline. Sen avulla voidaan lähettää viestejä yhdelle tai useammalle käyttäjälle yhtä aikaa. Useissa pikaviestimissä on tekstipohjaisen viestienvaihdon lisäksi myös muita ominaisuuksia. Videokuvan ja äänen välittäminen, sekä tiedostojen jakaminen on useissa pikaviestimissä mahdollista, ainakin uusimmissa versioissa.

Suosittuja pikaviestinpalveluja julkisessa Internetissä ovat .NET Messenger Service (Windows Live Messenger), Jabber, ICQ, AOL Instant Messenger ja Yahoo! Messenger. Nämä palvelut ovat omaksuneet monia ideoita 1980-luvulta lähtien käytetystä talk-protokollasta sekä monenkeskisestä IRCistä ja sen esikuvasta, BITNET Relay-palvelusta.

Pikaviestipalvelun tyyppisiä järjestelmiä on ollut käytössä kaikissa osituskäyttöjärjestelmissä, joissa useampi käyttäjä on voinut yhtä aikaa kytkeytyä samaan tietokoneeseen.

Pikaviestintä on saanut suosiota eri järjestelmissä. Vielä vuonna 2005 eri järjestelmissä oli käytössä monia epäyhteensopivia protokollia. Tämä on johtanut siihen, että käyttäjät pitävät päällä useita pikaviestinsovelluksia, jotka yhdistävät eri pikaviestiverkkoihin.

Mikä on videopuhelu?

2011-10-15T08:30:00.000+03:00

Videopuhelu tarkoittaa internetin, matkapuhelimen tai muun vastaavan kautta käytävää keskustelua, jossa osapuolet näkevät toisensa. Videopuheluun voi osallistua kaksi, tai yleensä useampiakin henkilöitä. Videopuhelun toiminta edellyttää, että kaikilla osapuolilla on käytössä vähintään mikrofoni, jotta ääni kuuluu. Kuvaa varten tarvitaan myös kamera, joka on yleensä web-kamera tai matkapuhelimen kamera. Matkapuhelimissa videopuhelut yleistyvät 3G-verkon käytön laajetessa.

Tunnetuimpiin videopuheluita tarjoaviin palveluihin kuuluvat Skype, Windows Live Messenger, sekä useat matkapuhelinpalvelut.

Mikä on VoIP?

2011-10-15T08:28:00.000+03:00

VoIP eli IP-puhe (lyhenne sanoista Voice over Internet Protocol, engl. Voice over IP, IP telephony tai Internet telephony) on kattotermi tekniikalle, jonka avulla ääntä voidaan siirtää reaaliaikaisesti Internetin tai muun IP-protokollaa käyttävän verkon välityksellä: puhe muutetaan digitaaliseen muotoon ja siirretään paketteina verkon yli. Jos IP-puhelun vastaanottaja käyttää perinteiseen puhelinverkkoon kytkettyä puhelinta tai kännykkää, puhelu siirretään Internetin välityksellä läheiseen puhelinkeskukseen jossa se muunnetaan paikallispuheluksi.

VoIP-yhteyskäytännöt koostuvat puhelun muodostukseen käytetyistä merkinantoprotokollista ja ääneen siirtoon käytetyistä puheprotokollista. Puhelun muodostusta varten on kaksi erilaista ja epäyhteensopivaa standardia, vakaampi ja monipuolisempi, mutta monimutkaisempi H.323 sekä yksinkertainen, mutta jatkuvasti laajeneva SIP. Nykyisin trendi VoIP-tuotteissa näyttää selvästi siirtyvän SIP-protokollaan, ja se tulee olemaan mm. myöhemmissä 3G-verkoissa käytetty signalointiprotokolla.

Myös fakseja voidaan lähettää Internetin yli käyttämällä T.38-protokollaa. Tällöin puhutaan FoIP:ta (engl. Fax over IP).

VoIP-puheluiden vaatimukset

IP-puheluita varten tarvitaan päätelaite ja Internet-yhteys, mielellään laajakaistayhteys nopeudeltaan ainakin 256 kb/s. Päätelaitteena voi käyttää varsinaisen IP-puhelimen lisäksi tietokonetta tai IP-sovitinta, johon voi kytkeä tavallisen lankapuhelimen. Kun käytetään IP-puhelinta tai sovitinta, ei tietokoneen tarvitse olla päällä puhuttaessa puheluita, vaan riittää että verkkoyhteys on toiminnassa. Kun päätelaitteena käytetään tietokonetta, siihen pitää kytkeä kuuloke. Kuulokkeena käytetään yleensä sankakuuloketta - kuulokkeiden ja mikrofonin yhdistelmää - mutta erillinen mikrofoni sekä kuulokkeet tai kaiuttimet toimivat myös. Lisäksi tarvitaan puhelinohjelma.

Myös joihinkin matkapuhelimiin on mahdollista saada Javalla toteutettuja tai puhelimen käyttöjärjestelmässä olevia VoIP-sovelmia, joilla voi puhelimen GPRS tai WLAN-yhteyttä käyttäen soittaa toisiin samanlaisiin kännyköihin tai muihin nettipuhelimiin. Tällaiset puhelut maksavat vain GPRS-liikenteen tai WLAN-liikenteen tapauksessa internet-yhteyden hinnan. Tämä kuitenkin edellyttää GPRS-alueella hyvää kuuluvuutta (EDGE) ja WLAN-liikenteen osalta WLAN-verkon kuuluvuusalueen sisäpuolella pysyttelyä. Markkinoilla on myös VoWLAN-ratkaisuja, joilla tuetaan tukiasemasta toiseen siirtymistä (esimerkiksi tehtaan sisällä), normaalissa WLAN-verkossa siirtyminen tukiasemasta toiseen katkaisee puhelun. WLAN-verkkoa käyttäessä IP-puheluiden osalta ei voidakaan käytännössä käyttää termiä "mobiili", koska liikkuvuus on varsin rajoitettua.

Mikä on palvelin?

2011-10-15T08:25:00.002+03:00

Palvelimella (ark. serveri, servu) tarkoitetaan tietoliikenteen yhteydessä tietokoneessa suoritettavaa palvelinohjelmistoa sekä tällaista ohjelmistoa suorittavaa tietokonetta. Palvelinohjelmistojen tehtävänä on tarjota erilaisia palveluja muille ohjelmille joko tietokoneverkon välityksellä tai paikallisesti samassa tietokoneessa. Palvelinta käyttävää sovellusta tai tietokonetta nimitetään asiakkaaksi.

Tietotekniikassa puhutaan myös abstraktista asiakas-palvelin-mallista, jossa kommunikaatio perustuu asiakkaan ottamaan yhteydenottoon eikä esimerkiksi ennaltamääriteltyyn kaksisuuntaiseen yhteyteen.

Palvelinkeskus

Palvelimet kasataan usein suuriksi palvelinkeskuksiksi, joissa voi olla suurimmillaan useita satoja tuhansia yksittäisiä palvelimia ja joiden sähkönkulutus voi olla useiden megawattien luokkaa. Vuonna 2008 palvelinkeskusten sähkön kokonaiskulutuksen arvoidaan olevan 120 TWh luokkaa. Tällöin niiden käyttämän sähköntuoton päästöt ovat jo monien teollisuuden alojen, kuten terästeollisuuden, kanssa samaa luokkaa. Vuonna 2008 palvelinkeskusten kuluttaman energian tuotannon päästöjen arvoidaan olevan hieman alle lentoliikenteen päästöjen.

Tavallisesti keskukset jäähdytetään ilmajäähdytyksellä, mutta lisääntyneiden jäähdytysongelmien myötä on kehitelty myös vesijäähdytystä. Ilmajäähdytyksellä keskuksen kokonaissähkönkulutuksesta jopa puolet voi kulua jäähdytykseen, tavallisemmin kuitenkin noin kolmannes. Syntyvää jätelämpöä voidaan käyttää jopa kaukolämmitykseen.

Mikä on vertaisverkko?

2011-10-15T08:23:00.000+03:00

Vertaisverkko (P2P, engl. peer to peer) on verkko, jossa ei ole kiinteitä palvelimia ja asiakkaita, vaan jokainen verkkoon kytketty taho toimii sekä palvelimena että asiakkaana verkon muille jäsenille. Termi on yleensä yhdistetty tietokoneisiin ja tietoverkkoihin, mutta on ollut viime aikoina käytössä muun muassa ihmisten sosiaalista verkostoitumista tutkittaessa. Internetissä vertaisverkkoja käytetään useisin tarkoituksiin, kuten tiedostojen jakamiseen, internet-puheluihin ja pikaviestintään. Arkikielessä vertaisverkoilla tarkoitetaan nimenomaan tiedostonjakoverkkoja, joiden valtava suosio on nostanut ne suuren yleisön tietoisuuteen.

Etuna perinteiseen palvelin-asiakas-malliin verrattuna on resurssien järkevämpi käyttö. Asiakkaat eivät jonota pääsyä palvelimelle, vaan verkon kaikkien jäsenten laskentateho, kaista ja tallennustila on yhteisessä käytössä. Vertaisverkon kapasiteetti siis kasvaa uusien jäsenten myötä. Toinen etu on tiedon hajanaisuus: sama data on verkossa moneen kertaan eri paikoissa, mikä lisää luotettavuutta.

Ensimmäinen laajamittainen vertaisverkko oli NNTP-protokollaan perustuva keskusteluryhmäjärjestelmä Usenet.

Tiedostonjakoverkot

Tiedostonjakoverkot ovat tunnetuin vertaisverkkotyyppi. Tiedostonjakoverkkoja käytetään yleisimmin musiikkin, elokuvien ja tietokoneohjelmien levittämiseen. Näissä verkoissa levitetään laittomasti paljon tekijänoikeuksien suojaamaa materiaalia, mikä on herättänyt viime vuosina erityisesti musiikki- ja elokuvateollisuuden huomion.

Tiedostonjakoverkot voidaan jakaa kolmeen sukupolveen:

Ensimmäisen sukupolven verkot perustuvat keskuspalvelimiin. Napster oli suosituin ensimmäisen sukupolven verkko. Nykyisistä suurista verkoista Direct Connect ja eDonkey toimivat näin, joista tosin jälkimmäinen vähenevissä määrin eMulessa tapahtuneiden uudistusten jälkeen.
Toisen sukupolven verkot toimivat ilman keskuspalvelinta. Toisen sukupolven verkkoja on vaikeampi rajoittaa, koska niitä ei voi sulkea sammuttamatta kaikkia kyseisen verkon käyttäjien asiakasohjelmia. Suosittuja toisen sukupolven verkkoja ovat Gnutella ja FastTrack.
Kolmannessa sukupolvessa painotetaan salausta ja anonymiteettiä eli käyttäjien tiedot salataan niin, etteivät kyseisen verkon muut asiakkaat voi nähdä kuka käyttäjä on. Myös heidän tiedostonsa salataan niin, ettei kukaan voi nähdä suoraan, mitä toisella käyttäjällä on jaettavana. Suosituimpia edelläkävijöitä tässä sukupolvessa ovat Freenet, GNUnet, Mute ja Ants. Myös Skype käyttää omaa salattua vertaisverkkoaan puheluiden, tiedostojen sekä keskustelujen ohjaamiseen.

Mikä on IPv6?

2011-10-02T09:49:00.000+03:00

IPv6 on nykyisen IP-protokollan (IPv4) seuraajaksi kehitetty protokolla. IPv6 tunnettiin varhaisessa kehitysvaiheessaan myös nimellä IPng eli IP next generation. Sen tärkein ero IPv4:ään on osoitteen pituus ja osoiteavaruuden laajuus. IPv6:ssa käytetään 128-bittisiä osoitteita, jolloin yhdessä verkossa voi olla yli 340 sekstiljoonaa (340·10 potenssiin36) solmua, IPv4:n osoitteen pituus on 32 bittiä, ja IPv4-verkossa voi olla noin neljä miljardia (4·109) solmua.

IPv4 osoitteiden puute

Tärkein syy IPv6:n kehittämiseen oli nykyisin käytössä olevan IPv4-protokollan osoiteavaruuden pienuus. IPv4-osoitteiden loppumisesta on esitetty useita arvioita. Euroopassa IP-osoitteita hallinnoivan RIPEn vuonna 2007 esittämän arvion mukaan IPv4-osoiteavaruus loppuu vuoteen 2011 mennessä.[1]

IPv4-osoitteiden loppumista on kyetty siirtämään käyttämällä osoitteenmuunnostekniikoita ja muuttamalla IP-osoitteiden jakamista tehokkaammaksi. Osoitteenmuutoksien avulla suurikin joukko koneita voi jakaa yhtä aikaa yhden IP-osoitteen. Toisaalta juuri osoitteenmuunnostekniikat vaikeuttavat monien uusien palvelujen, kuten IP-puheen tai vertaisverkkojen käyttöä. Osoitteiden jakamista on tehostettu jakamalla organisaatioille entistä sopivamman kokoisia osoitenippuja, mikä on vähentänyt käyttämättömien mutta varattujen osoitteiden määrää. Toisaalta muuttamalla verkkojen konfigurointia dynaamisemmaksi esimerkiksi DHCP-protokollan avulla on voitu kierrättää entistä pienempää määrää osoitteita niille jotka sitä sillä hetkellä tarvitsevat.

Mikä on Telnet?

2011-10-02T09:45:00.000+03:00

Telnet on yhteysprotokolla pääteyhteyksiin Internetin ylitse. Telnet on myös telnet-protokollaa käyttävä hyvin yleinen ohjelma.

Usein pääteyhteys muodostetaan asiakkaan tietokoneesta palvelimen komentorivipalveluihin, jolloin päästään käyttämään palvelimen ohjelmia ja palveluita, esimerkiksi lukemaan sähköpostia.

Telnet-ohjelma löytyy käytännössä kaikilta käyttöjärjestelmiltä vakiona lukuisien Internetistä löytyvien hyvien pääte-emulaattorien lisäksi.

Koska telnet-protokollan asiakaspuoli ei oletusarvoisesti liikennöi palvelinpuolelle mitään protokollakohtaista, voi telnet-ohjelmia käyttää myös yksinkertaisten puhtaiden TCP-yhteyksien ottamiseen tiettyihin palveluihin vaikkapa niiden testaamista varten.

Telnet ei salaa liikennettä (mukaan luettuna salasanoja) millään tavalla, ja muutenkin protokollan tietoturvan taso on heikko. Muun muassa tämän vuoksi telnetin käyttö pääteyhteyksiin on 1990-luvun lopulta alkaen vähentynyt jyrkästi. SSH-protokolla on monissa käyttötarkoituksissa käytännössä korvannut telnetin.

Mikä on ethernet?

2011-10-02T09:42:00.000+03:00

Ethernet on pakettipohjainen lähiverkkoratkaisu (LAN), joka on yleisin ja ensimmäisenä laajasti hyväksytty lähiverkkotekniikka. Nimi Ethernet on lähtöisin maailmaneetteristä: jaetusta kommunikaatioon käytetystä väylästä, yhteisestä viestiavaruudesta. Nykyään nimitys "Ethernet" viittaa joukkoon lähiverkkojen toteutustapoja, jotka käyttävät CSMA/CD-kilpavaraustekniikkaa jakaessaan siirtotien työasemien kesken. Ethernet toteuttaa OSI-mallin kerrokset 1 ja 2 (fyysinen- ja siirtoyhteyskerros). IEEE on standardoinut Ethernet-tekniikoita 802.3-työryhmässä.

Ethernetin vaiheet

Ensimmäistä Ethernet verkkoa – jota nimitettiin Alto ALOHANetiksi – alettiin kehittää Xeroxin Palo Alton tutkimuskeskuksessa vuonna 1972. Alun perin verkon siirtonopeutena käytettiin 2,94 Mb/s.

Laajemmin Ethernet-verkkoa alettiin käyttää 1980-luvulla. Aluksi käytettiin halkaisijaltaan yli 10 mm vahvuiseen koaksiaalikaapeliin perustuvaa Ethernet-versiota ("paksu" Ethernet), 1985 hyväksyttiin ohuempaa ja halvempaa kaapelia käyttävä versio ("ohut" Ethernet). Seuraavaksi tuli 10baseT, halpaa Cat3-parikaapelointia käyttävä versio.

Vuonna 1995 saavutettiin 100 Mbit/s siirtonopeus, FastEthernet eri versioineen, joista 100baseTX on jäänyt käyttöön. Siirtonopeuden kasvu perustui paitsi parempiin verkkolaitteisiin ja laadukkaampiin kaapeleihin (Cat5) niin ennen kaikkea verkon rakenteen muuttumiseen: Ethernetissä alun perin käytetty väylärakenne oli muuttunut tähtimäiseksi.

Vuonna 1998 kehitettiin seuraava versio GigabitEthernet, jossa 1 Gb/s nopeus saavutettiin ottamalla käyttöön pidemmät kehykset, pienentämällä CSMA/CD-algoritmille sallitun alueen kokoa, tehostamalla siirrossa käytettävää koodausta eli symbolin esitystapaa, siirtymällä half-duplexiin ja lisäämällä PAM-modulaatioon kaksi uutta jännitetasoa. Nykyisin käytössä on jo 10 Gb/s Ethernet, joka tuki aluksi vain valokuituyhteyksiä, mutta nyt käytössä on jo useampi standardi myös kuparikaapeleille.

Mikä on reititin?

2011-10-02T09:39:00.002+03:00

Reititin (engl. Router) on tietoverkkoja yhdistävä laite. Reitittimen tehtävä on välittää tietoa tietoverkon eri osien välillä. Reitittimen siis pitää tietää, missä suhteessa eri tietoverkot ovat toisiinsa ja se osaa tehdä tietoliikenteelle reittivalinnan. Reititin on osallisena aina vähintään kahdessa verkossa. Reitittimien muodostaman verkon rakenteesta käytetään nimitystä topologia.

Reitittimen toiminta

Verrattaessa reitittimiä maantieverkkoon niiden tehtävä on sama kuin tienristeysten, eli mahdollistaa tarvittaessa liikenteen ohjaamisen johonkin toiseen suuntaan. Reitittimillä, kuten myös tienristeysten varrella olevilla opasteilla, välitettävää liikennettä voidaan myös ohjata kulkemaan määränpäätä kohti suuremman välityskyvyn omaavaa reittiä. Tässä analogiassa toisen yleisen tietoverkkoon liitettävän laitteen, kytkimen, tehtävä puolestaan on välittää liikennettä yhden tien varrella olevien asukkaiden kesken.

Jotta reitittimet pystyvät ohjaamaan välittämänsä tiedon kulkua niillä pitää olla tieto verkon topologiasta, jonka perusteella tehdään sopiva reititysvalinta. Reitittimet saavat topologiatietoa sekä reititysprotokollista että ihmisavusteisesti. Kun lähde- ja kohdeverkkojen välille on useita reittejä, reitittimen tehtävänä on valita paras reitti. Reittivalinta voi perustua reitin minimipituuteen, reitin nopeuteen, reiteille annettuihin prioriteettehin ja niin edelleen. Reittivalinnan perusteita kutsutaan metriikaksi. Reitittimet toimivat OSI-mallin verkkokerroksella (kerros 3).

Yleinen esimerkki reitittimestä on kiinteistön ja DSL-palveluntarjoajan välissä oleva DSL-modeemi. Tällöin modeemin reitityksestä huolehtiva laitteisto tuntee sekä oman lähiverkkonsa että seuraavan hypyn Internetin suuntaan, eli palvelutarjoajan DSL-keskittimeen. Tällöin reitittimen saadessa datapaketin lähiverkosta se reitittää sen kohti ainoaa tuntemaansa toista reititintä.

Monimutkaisemmassa tapauksessa reitittimellä on useita liittymiä eri verkkoihin, joista on liittymiä toisiin verkkoihin. Tällöin kahden eri verkon osan välille voi muodostua useita mahdollisia reittejä joista reititin valitsee käytössään olevien tietojen ja sääntöjen perusteella sopivan. Monimutkaisissa tapauksissa reitittimet käyttävät usein reititysprotokollia, joiden avulla reitittimet vaihtavat itsenäisesti keskenään reititys- ja metriikkatietoja.

Mikä on TCP/IP?

2011-10-02T09:37:00.000+03:00

TCP/IP (Transmission Control Protocol / Internet Protocol) on usean Internet-liikennöinnissä käytettävän tietoverkkoprotokollan yhdistelmä. IP-protokolla on alemman tason protokolla, joka vastaa päätelaitteiden osoitteistamisesta ja pakettien reitittämisestä verkossa. Sen päällä voidaan ajaa useita muita verkko- tai kuljetuskerroksen protokollia, joista TCP-protokolla on yleisin. Se vastaa kahden päätelaitteen välisestä tiedonsiirtoyhteydestä, pakettien järjestämisestä ja hukkuneiden pakettien uudelleenlähetyksestä. Vaikka TCP/IP-protokollaperheeseen kuuluu monia muitakin protokollia, pääosa liikennöinnistä tapahtuu TCP-yhteyksinä IP-protokollien päällä. Tämän takia protokollaperhe yleensä tunnetaan nimellä TCP/IP.

Standardit

TCP/IP-protokollaperheestä vastaa IETF-standardointiorganisaatio. Sovellus-, kuljetus- ja verkkokerroksen protokollat määritellään sen hyväksymissä RFC-sarjan dokumenteissa. Peruskerroksen protokollat eivät kuulu TCP/IP-protokollaperheeseen vaan ne ovat usein IEEE-standardointiorganisaation määrittelemiä. Internetissä käytettävän sisällön esitys on eri tahojen määrittelemää, esimerkiksi W3C-standardointiorganisaatio on määritellyt HTML- ja XML-esitystavat.

IP-protokolla

Verkkokerroksen IP-protokolla on TCP/IP-protokollan ydin. Verkossa tietoa välittävät reitittimet välittävät ainoastaan IP-paketteja, mikä perustuu IP-pakettien otsikkokenttien tietoihin. Kaikki ylemmän tason protokollat, kuten TCP, ovat sisällytetty, enkapsuloitu, IP-paketin data-osioon. Näin ollen IP-tasolla toimiva verkko ei ole tietoinen ylemmän tason protokollista ja yhteyksistä.

TCP-protokolla

Kuten TCP/IP-protokollaperheen nimestä voi arvata, toiseksi tärkein perheen protokolla on TCP-protokolla, joka luo yhteydet tietokoneiden sovellusten välille käyttäen IP-paketteja. Se huolehtii vuonhallinnasta, luotettavuudesta, kuittauksista ja pakettien laittamisesta oikeaan järjestykseen.

Vakoiluohjelmien tunnusmerkit: tarkkaillaanko sinua?

2011-10-02T09:26:00.000+03:00

Jos tietokone alkaa toimia oudosti tai oireilee seuraavassa kuvatulla tavalla, tietokoneessa saattaa olla vakoilu- tai haittaohjelma.

• Ponnahdusikkunamainoksia tulee jatkuvasti näkyviin. Jotkin haittaohjelmat avaavat ponnahdusikkunamainoksia, jotka eivät liity käyttämääsi internet-sivustoon. Mainokset viittaavat usein aikuisviihdesivustoille tai niiden sisältö on muuten epäilyttävää. Jos ponnahdusikkunamainoksia tulee näkyviin heti koneen käynnistämisen jälkeen tai silloin kun et käytä internetiä, koneessa saattaa olla vakoilu- tai haittaohjelma.

• Asetukset ovat muuttuneet, enkä pysty palauttamaan niitä ennalleen. Jotkin haittaohjelmat pystyvät muuttamaan kotisivun tai hakusivun asetuksia. Tämä aiheuttaa sen, että aloitussivu tai hakusivu ovat tuntemattomia sivuja. Vaikka muutat asetukset ennalleen, ne saattavat muuttua joka kerta, kun kone käynnistetään uudelleen.

• Internet-selain sisältää osia, joita et muista ladanneesi. Vakoilu- ja haittaohjelmat voivat lisätä ylimääräisiä ei-toivottuja työkalupalkkeja web-selaimeen. Vaikka poistaisit nämä työkalupalkit, ne saattavat tulla takaisin aina, kun kone käynnistetään uudelleen.

• Tietokone toimii hitaasti. Vakoilu- ja haittaohjelmia ei ole välttämättä suunniteltu toimimaan nopeasti. Ohjelmat käyttävät toimintojen jäljittämiseen ja mainosten lähettämiseen resursseja, jotka saattavat hidastaa tietokoneen toimintaa. Virheet ohjelmistossa saattavat kaataa tietokoneen.

Jos jokin ohjelma kaatuu normaalia useammin tai kone toimii normaalia hitaammin tavallisia toimintoja suorittaessa, koneessa saattaa olla vakoilu- tai haittaohjelmia.

Lähde: Microsoft.fi

Tietoturvatutkimus: yli miljoona ihmistä maailmassa joutuu verkkorikollisuuden uhriksi päivittäin

2011-10-01T12:17:00.003+03:00

Symantecin Norton -kuluttajatuotteiden yksikön julkistama tutkimus paljastaa, että verkkorikollisuuden uhriksi joutui viime vuonna 431 miljoonaa aikuista. Kaikkiaan verkkorikollisuus maksoi uhreilleen 388 miljardia dollaria, kun mukaan lasketaan verkkorikollisuuden aiheuttamat rahalliset menetykset (114 miljardia dollaria) ja verkkorikollisuuden selvittelyyn kuluva aika, joka tutkimuksen mukaan aiheuttaa 274 miljardin dollarin kulut. Siten verkkorikollisuus on suurempaa kuin maailman huumemarkkinat, sillä marihuanan, kokaiinin ja heroiinimarkkinoiden yhteenlaskettu arvo on 288 miljardia dollaria.

Norton Cybercrime Report 2011:n mukaan yli kaksi kolmasosaa internetin käyttäjistä (69 prosenttia) on joutunut verkkorikoksen uhriksi. Neljätoista aikuista joutuu verkkorikoksen uhriksi joka sekunti, mikä tarkoittaa yli miljoonaa uhria päivittäin.

Raportissa tutkittiin ensimmäistä kertaa myös netin käyttöä matkapuhelimella. Sen mukaan matkapuhelimella nettiä käyttäneistä aikuisista 10 prosenttia on joutunut verkkorikoksen uhriksi. Luku ei yllätä, sillä keväällä julkistettu Symantec Internet Security Threat Report, Volume 16 -raportin mukaan mobiililaitteiden haavoittuvuuksien määrä kasvoi 42 prosenttia vuonna 2010 edellisvuoteen verrattuna. Mobiilikäytön yleistyessä verkkorikollisten mielenkiinto mobiililaitteisiin on lisääntynyt huomattavasti ja vuonna 2010 raportoitiin 163 uutta mobiilikäyttöjärjestelmien haavoittuvuutta, kun vuonna 2009 haavoittuvuuksia oli 115. Mobiiliuhkien lisäksi verkkorikosten uhrilukua kasvattavat sosiaalisten verkkojen suosion lisääntyminen ja suojauksen puute.

Nuoret miehet ja mobiilikäyttäjät suurimmassa vaarassa

Tutkimuksen mukaan 18-31-vuotiaat miehet, jotka käyttävät nettiä kännyköillään ovat todennäköisimmin verkkorikosten uhreja. Tässä ryhmässä neljä viidestä on joutunut joskus verkkorikoksen uhriksi. Yleisin - ja helpoimmin estettävissä oleva - verkkorikollisuuden muoto on tietokonevirukset ja haittaohjelmat, joista on kärsinyt 54 prosenttia vastaajista. Seuraavaksi yleisimpiä ovat verkkohuijaukset (11 prosenttia) ja kalasteluviestit (10 prosenttia). Keväällä julkistetun Symantec Internet Security Threat Report, Volume 16 -raportin mukaan erilaisten haittaohjelmien määrä nousi 19 prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Vuonna 2010 löytyi 286 miljoonaa erilaista haittaohjelmaa.

"Ihmiset eivät vieläkään tiedosta kuinka yleistä verkkorikollisuus on. Tutkimuksemme mukaan verkkorikollisuuden uhriksi joutuneiden määrä on kolminkertainen verrattuna perinteiseen rikollisuuteen. Silti yli kaksi kolmannesta uskoo, että joutuu todennäköisemmin fyysisen maailman rikoksen uhriksi", sanoo Symantec Finlandin partneritoiminnasta vastaava johtaja Erkko Skantz. "Tutkimuksen vastaajista 89 prosenttia on sitä mieltä, että verkkorikollisten tuomitsemiseen pitäisi panostaa enemmän, mutta verkkorikollisuuden torjuminen kuuluu kaikille. Meistä jokaisen on oltava valppaina ja varmistettava, että toimimme verkossa turvallisesti."

Vaikka ihmiset ovat hyvinkin tietoisia verkkorikollisuuden vaaroista, tieto ei johda toimintaan. Vastaajista 74 prosenttia kertoo aina tiedostavansa verkon vaarat. Kuitenkin 41 prosenttia vastaajista ilmoitti, ettei heillä ole ajantasaista tietoturvaohjelmaa. Lisäksi vain alle puolet kertoi tarkistavansa luottokorttilaskunsa säännöllisesti petosten varalta. Vastaajista 61 prosenttia ei myöskään käytä vahvoja salasanoja tai vaihda salasanojaan säännöllisesti. Mobiilikäyttäjistä vain 16 prosentilla on puhelimessaan ajantasainen tietoturvaratkaisu.

Lähde: Symantec.fi

Windows-huijaus

2011-10-01T12:12:00.000+03:00

Panda Security on löytänyt haittaohjelman, joka yrittää viedä kavalasti käyttäjän rahat. Huijauksessa käytetään hyväksi Microsoftin piratismin vastaisten hankkeiden mainetta sekä ikävää uhkailua.

Panda kertoo viruslaboratorionsa blogissa uudesta tuholaisesta, joka uskottelee käyttäjälle, että Windowsin aktivoinnissa on ongelma.

Kun tietokone käynnistetään, haittaohjelma näyttää mustan ruudun, jossa on viesti "Microsoftilta". Viestin mukaan Windowsin aitoutta ei pystytty varmistamaan. Käyttäjä saa asian kuntoon maksamalla 100 euron suuruisen lisenssimaksun.

Tiedot tuhotaan, syytteet odottavat …

Viestissä uhataan, että jos maksua ei suoriteta 48 tunnin kuluessa, käyttäjä menettää pääsyn koneelle ja kaikki sen tiedostot tuhotaan. Lisäksi väitetään, että käyttäjän ip-osoite on jo yleisen syyttäjän tiedossa. Jos aktivointimaksua ei suoriteta, käyttäjää uhkaa syyte.

Uhri ohjataan maksusivuille, jossa hän voi muka suorittaa lisenssimaksun Microsoftille. Todellisuudessa sivut ovat väärennettyjä, ja rahat menevät suoraan rikollisille.

Tämän tyyppisiä kiristysohjelmia (ransomware) on nähty monia kertoja viime vuosina. Tällä kertaa poikkeuksellista on haittaohjelman vaatima korkea rahasumma. Sitä saattaa selittää se, että haittaohjelmaa on Pandan mukaan levitetty lähinnä saksankielisessä Euroopassa.

Jos tämä haittaohjelma pääsee koneelle, rahasummaa ei kannata maksaa. Panda kertoo sivuillaan koodin, jolla "aktivoinnin" saa suoritettua.

Lähde: Tietokoe.fi

Mikä on IMDb?

2011-09-24T10:27:00.000+03:00

The Internet Movie Database (lyh. IMDb) on Internetin laajin elokuvatietokanta, joka sisältää tietoa elokuvista, televisiosarjoista, animaatioista, lyhytelokuvista ja videopeleistä.

IMDb sisältää teoksista huomattavat määrät tietoa; useimmista on saatavana perustiedot, kuten ohjaajat, näyttelijät, juonikuvauksia ja arvosteluja. Suosituimmista elokuvista on myös erikoisempaa dataa, kuten triviatietoa, juoniaukkoja ja muita virheitä, kuvasuhteita ja vaihtoehtoisia versioita. Näyttelijöillä, ohjaajilla ja muilla henkilöillä on omat listauksensa, joista näkyy missä elokuvissa he työskentelivät ja työskentelevät mahdollisesti tulevaisuudessa. Jokaisesta kohteesta on lisäksi mahdollista keskustella foorumilla. Myös lyhyet elämäkerrat ovat saatavilla. Laajennettu tietokanta osoitteessa akas.imdb.com sisältää elokuvien vieraskieliset nimet, joilla ne julkaistiin eri maissa.

IMDb on vuosien mittaan laajentunut pelkästä tietokannasta laajaksi elokuva-aiheiseksi sivustoksi, jossa on päivittäisiä elokuva- ja televisioaiheisia uutisia. Kävijöitä sivuilla 35 miljoonaa kuukaudessa (02/06). Lisäksi sivustolla on erikoissisältöä muun muassa Oscar-juhlien kaltaisten elokuvatapahtumien yhteydessä. Tietokannasta on myös elokuva-alan ammattilaisille suunnattu versio IMDbPro, jossa on tarkat yhteystiedot, tapahtumakalentereita ym. IMDbPro:n käyttö on maksullista.

Koko tietokanta on vapaasti selailtavissa, ja tietokannan voi asentaa omalle koneelleen.

IMDb palveluun tästä linkistä

Mikä on Amazon?

2011-09-24T10:24:00.001+03:00

Amazon.com, Inc. on Yhdysvalloissa, Seattlessa toimiva verkkokauppa, joka aloitti kirjakauppana, mutta myy monenlaista muutakin tavaraa kuten CD- ja DVD-levyjä ja tietokoneohjelmia. Nykyisin Amazon.com tarjoaa kaikkiaan 40 eri tuoteluokkaa kirjoista koruihin. Yhtiö omistaa myös elokuvatietokanta IMDb:n. Amazon oli ensimmäisiä verkkokauppayhtiöitä. Sen tietokanta- ja palveluominaisuudet ovat olleet usein edelläkävijöitä ja mm "muut tätä tuotetta ostaneet ovat ostaneet myös nämä tuotteet" -ominaisuus on peräisin Amazon.comilta.

Historia

Jeff Bezos perusti yhtiön 1994, jolloin se oli nimeltään Cadabra.com. Nimestä luovuttiin pian, sillä se muistutti liikaa englanninkielistä sanaa raadolle ('cadaver'). Amazon.com aloitti liiketoimintansa heinäkuussa 1995.

Amazonin liikestrategia oli poikkeava: yhtiö ei olettanut saavuttavansa voittoa ensimmäiseen neljään tai viiteen vuoteen. Amazon kasvatti liiketoimintaansa tasaiseen tahtiin, ja vasta IT-kuplan puhjettua yhtiö alkoi tuottaa voittoa. Amazonin koko liiketoiminta ei ole aivan vielä pystynyt kääntämään alkuvuosien tappioita voitoksi, ja vuonna 2009 yhtiön koko liiketoiminta oli 172 miljoonaa dollaria tappiolla. Vuoden 2006 vastaava luku oli $1,8 miljardia, ja odotettavaa on, että vuoden 2010 tuottojen jälkeen luku on positiivinen.

Yhdysvaltalainen Time-lehti nimitti Bezos’n 1999 Vuoden henkilöksi tunnustuksena yhtiön saavutuksista verkkokaupankäynnin yleistymisessä.

Amazon.com palveluun tästä linkistä

Mikä on koodekki?

2011-09-24T10:20:00.002+03:00

Koodekki on algoritmi tai tietokoneohjelma, joka pakkaa ja purkaa ääni- tai kuvasignaalia, tai muuten muuntaa datavuota tai signaalia. Koodekki koodaa tai pakkaa signaalin, jolloin signaali käyttää vähemmän siirto- tai tallennuskapasiteettia, ja toisaalla purkaa koodauksen, jolloin signaali palautetaan alkuperäiseen muotoonsa tai riittävän lähelle sitä.

Sanana koodekki on käännöslaina englannin termistä codec (compresser/decompressor tai coder/decoder, joka tarkoittaa suomeksi koodaaja/koodinpurkaja). Toisinaan käytetään myös suoraan sanasta codec muodostettua muotoa kodekki. Suomenkielinen Microsoft Windows kääntää termin codec pakkauksenhallinta.

Koodekkeja käytetään äänen ja videokuvan siirrossa sekä niiden tallentamiseen puhelimissa, televisiossa ja tietokoneissa. Koodekki voi toimia analogisesti tai digitaalisti. Digitaalisen äänen ja kuvan siirtoon ja tallennukseen on kehitetty lukuisia eri koodekkeja eri sovelluksiin. Yleensä koodekit erotellaan käyttötarkoituksen mukaan: on puhekoodekkeja, äänikodekkeja ja videokoodekkeja. Nimensä mukaan puhekoodekit soveltuvat käytännössä vain puheen käsittelyyn: niillä pakattuna musiikki vääristyy tunnistamattomaksi. Yksittäisiä kuvia kompressoitaessa ei puhuta yleensä koodekeista vaan pakkauksesta ja pakkausalgoritmeista.

Koodekkien tehokkuutta voidaan mitata niin signaalin laadulla kuin tarvittavan siirtokapasiteetin määrälläkin. Jotkut koodekit ovat häviöttömiä, mikä tarkoittaa sitä, että palautettu signaali on täysin samanlainen kuin alkuperäinen. Siirrettävän tiedon määrää voidaan kuitenkin vähentää huomattavasti enemmän, jos alkuperäisestä signaalista voidaan poiketa.
Tavallisen puhelimen ääni vie pakkaamattomana 64 kilobittiä sekunnissa; 3G-matkapuhelinverkon koodekki käyttää alle 5 kilobittiä sekunnissa ja puheesta saa vielä selvän. Vastaavasti CD-levylle tallennettu musiikki vie noin 1400 kilobittiä sekunnissa; MP3-koodekilla lähes alkuperäiseltä kuulostava musiikki vie 128 kb/s. Tavallinen TV-tasoinen pakkaamaton videokuva vie yli 100 megabittiä sekunnissa; DVD-levyillä käytettävällä MPEG2-koodekilla kuvanlaatu on vielä kohtuullinen 7 Mb/s nopeudella. Videoneuvotteluissa käytettävä H.263-koodekki tarjoaa kohtuullisen kuvan jo 32 kb/s nopeudella.

Koodekkia ei tule sekoittaa tiedostomuotoon. Saman koodekin tuottamaa tietoa voidaan tallentaa erityyppisiin tiedostoihin. Vaikka MP3-pakattu äänisignaali tallennetaan usein .mp3-päätteiseen tiedostoon, voidaan tämän muotoista ääntä käyttää myös esimerkiksi AVI-videotiedostoissa. Useista suosituista standardeista on tehty monia toteutuksia, esimerkiksi MPEG-4-standardia käyttävä koodekki on saatavilla Applelta, Microsoftilta, DivXNetworksilta ja XviD-projektilta.

Mikä on Flickr?

2011-09-24T10:12:00.001+03:00

Flickr on kuva/videopalvelu ja online-yhteisö, joka perustettiin helmikuussa 2004. Sivustolla voi jakaa omia kuviaan ja videoita, ja arvostella muiden. Flickr:n mukaan sivustolla oli viisi miljardia kuvaa syyskuussa 2010.

Flickr:ssä on mahdollista hakea ja luokitella kuvia folksonomisesti ja sivusto tarjoaa ilmaiseksi mahdollisuuden ladata palveluun 100 megatavua kuvia kuukaudessa. Ilmaisten käyttäjien toimintoja on monilla tavoin rajoitettu, esimerkiksi käyttäjän kuvasivulla näkyy vain 200 viimeksi ladattua kuvaa. Loputkin säilyvät Flickr:ssä, mutta niitä pääsee katsomaan vain suoran, kuvaan vievän linkin kautta. Vuosimaksun maksaneet käyttäjät voivat ladata Flickriin rajattoman määrän kuvia. Kuvien on kuitenkin oltava alle 10 megatavun kokoisia. Flickr on mainittu yhtenä esimerkkinä Web 2.0:sta.

Saksassa, Singaporessa, Hongkongissa ja Koreassa näkyvät vain turvallisiksi määritellyt kuvat. Suomessa Flickrin kotimainen vastine on Kuvaboxi, jolla on 170 000 rekisteröityä käyttäjää.

Flickr palveluun tästä linkistä

Mikä on YouTube?

2011-09-24T10:10:00.000+03:00

YouTube on Googlen omistama internetissä toimiva videopalvelu. Sivusto on käytettävissä 25 eri kielellä, joihin lukeutuu myös suomen kieli. YouTuben kautta käyttäjä voi lisätä omia videoita tai katsoa sekä ladata muiden käyttäjien lisäämiä videoita. Sivuston perusti 15. helmikuuta 2005 kolme PayPalin työntekijää: Chad Hurley, Steve Chen ja Jawed Karim. YouTuben pääkonttori sijaitsee San Brunossa, Kaliforniassa. YouTube on Internetin suosituin suoratoistovideopalvelu. YouTuben videoiden formaattina käytetään Adobe Flash Video -muotoa (.FLV).

YouTuben tekniikka

YouTubeen voi ladata mm. WMV-, AVI-, MOV- ja MPEG-muotoisia tiedostoja YouTuben automaattisesti muokattavaksi. Perusasetuksin YouTube esittää videon tarkkuudella 320 vaakapistettä x 240 pystypistettä. Ääniraita muokataan muotoon MP3, ja sen näytteenottotaajuus on 22,050 kHz yksikanavaisena eli monofonisena. Yleisesti ottaen on suositeltavaa, että videoleike ladataan YouTubeen tästä syystä 4:3-kuvasuhteella 480 x 360 -tarkkuudella tai 16:9 kuvasuhteella 1280 x 720 -tarkkuudella, mikä on puolitäysiteräväpiirtotarkkuus. Kuvan koodekki on h.264, joko MPEG-2- tai MPEG-4 -tiedostoin. Suositeltava äänimuoto on MP3 ja AAC 44,100 kHz:n näytteenottotaajuudella kaksikanavaisena eli stereofonisena. Heinäkuussa 2010 YouTube alkoi tukemaan myös 4K (4096x2304) videoita.

Youtubeen tästä linkistä

Mikä on LinkedIn?

2011-09-24T10:06:00.000+03:00

LinkedIn on verkkoyhteisöpalvelu, verkostoitumisväline, ns. professional tool. Käyttäjät voivat laittaa CV:n, harrastukset, kiinnostukset, saada suosituksia entisiltä pomoilta ja työkavereilta sekä suositella muita. LinkedIn ei ole varsinaisesti työnhakupaikka, mutta se on hyvä väline laajentaa omaa verkostoa ja sitä kautta saada mahdollisia työtarjouksia sekä löytää hakemiansa työntekijöitä.

LinkedIn-palvelua ylläpitävä yritys (LinkedIn Corporation) listautui toukokuussa 2011 ensimmäisenä merkittävänä netin sosiaalisena verkostopalveluyrityksenä New Yorkin pörssiin. Osakkeet tarjottiin myyntiin 45 dollarin hintaan ja ensimmäisenä kaupankäyntipäivänä ne nousivat korkeimmillaan 108 dollariin. 100 dollarin hinnalla yhtiön arvoksi muodostuisi noin 10 miljardia dollaria. Vuonna 2010 yhtiön liikevaihto oli 243 miljoonaa dollaria ja tulos 15,4 miljoonaa. Yritys saa tulonsa mainoksista, maksullisista lisäpalveluista ja rekrytointipalveluista.

LinkedIn löytyy tästä linkistä

Mikä on MySpace?

2011-09-24T09:33:00.000+03:00

Myspace (suom. Minun tilani) on internet-yhteisösivusto, jota ylläpitää samanniminen yritys West Hollywoodissa Kalifornian osavaltiossa Yhdysvalloissa. Myspacella on 300 työntekijää, ja sen omistaa Specific Media. Sivusto tarjoaa käyttäjille mahdollisuuden käyttäjäprofiilin ja blogin luomiseen. Käyttäjät voivat lisätä järjestelmään myös musiikkia, videoita ja kuvia.

Alexa Internetin mukaan Myspace oli neljänneksi suosituin englanninkielinen internet-sivusto heinäkuussa 2006. Yhdysvalloissa 4,5 prosenttia kaikista sivulatauksista Internetissä kohdistui Myspace-sivustolle. Myspacella oli heinäkuussa 2006 hieman yli 95 miljoonaa käyttäjää ja sivustolle rekisteröityi noin 500 000 uutta käyttäjää viikoittain. Huhtikuussa 2008 Facebook ohitti Myspacen käyttäjien määrässä, jolloin Myspace putosi kuudenneksi suosituimmaksi sivustoksi. Vuoden 2010 alussa Myspace houkutteli 95 miljoonaa uniikkia käyttäjää kuukaudessa ja vuoden 2011 tammikuussa 73 miljoonaa, jonka jälkeen se menetti 10 miljoonaa käyttäjää kuukaudessa.

News Corporation osti Myspacen vuonna 2005 ja maksoi siitä 580 miljoonaa dollaria (noin 450 miljoonaa euroa). Palvelun suosi alkoi kuitenkin laskea käyttäjien siirtyessä pääasiassa Facebookiin ja muihin palveluihin. Alkuvuodesta 2011 Myspace irtisanoi viisisataa 1050 työntekijästään. Kesäkuussa 2011 verkkomainosyhtiö Specific Media osti Myspacen noin 35 miljoonan dollarin hintaan.

MySpace löytyy tästä linkistä

Mikä on Twitter?

2011-09-24T09:26:00.001+03:00

Twitter on yhteisö- ja mikroblogipalvelu, jonka käyttäjät pystyvät lähettämään ja lukemaan toistensa päivityksiä Internetissä. Tekstipohjaiset viestit eli twiitit, englanniksi tweet, voivat sisältää korkeintaan 140 merkkiä. Käyttäjien on mahdollista lähettää ja vastaanottaa päivityksiä Twitter-websivuston kautta, tekstiviesteinä, RSS-syötteenä tai erilaisten sovellusten kautta. Palvelun käyttö Internetissä on maksutonta.

Twitterin kehitys aloitettiin keväällä 2006 ja palvelu julkaistiin heinäkuussa 2006. Twitteriin kuuluvat myös verkkosivut TwitPic ja TwitVid. Lisäksi Twitter omistaa tietokoneella käytettävän twitter-sovelluksen nimeltä TweetDeck.

Suosio

Sivuston käyttäjämääristä on vaihtelevia arvioita, sillä yhtiö ei julkaise aktiivisten käyttäjätiliensä lukumäärää. Marraskuussa 2008 Jeremiah Owyang Forrester Research -yhtiöstä arvioi, että Twitterillä on 4–5 miljoonaa käyttäjää. Helmikuussa 2009 Twitter rankattiin Compete.comin blogimerkinnässä kolmanneksi suurimmaksi yhteisöpalveluksi Facebookin ja Myspacen jälkeen, ja sivuston kuukausittaisten yksittäisten vierailijoitten määräksi arvioitiin noin kuusi miljoonaa ja käyntien määräksi 55 miljoonaa. Huhtikuussa 2010 käyttäjien määräksi arvioitiin 105 miljoonaa[5] ja maaliskuussa 2011 jo hieman yli 200 miljoonaa. Twitterin seuratuin henkilö on amerikkalainen laulaja Lady Gaga. Gagaa seuraa melkein 13 miljoonaa ihmistä. Muita Twitterin paljon seurattuja käyttäjiä ovat muun muassa Britney Spears, Ashton Kutcher, Justin Bieber ja Barack Obama.

Twitteriin tästä linkistä

Lataa ilmainen Terveyspalvelu sovellus iphoneen

2011-09-17T17:40:00.000+03:00

Tämän sovelluksen avulla löydät kätevästi lähialueellasi olevat terveyspalvelut. Päävalikosta löytyvät terveysasemat, yksityiset lääkäriasemat ja sairaalat. Terveyspalvelu toimii tällä hetkellä Helsingin, Espoon, Vantaan, Turun ja Lahden alueilla.

Sovellus näyttää eri terveyspalvelujen yhteystiedot ja ajo-ohjeet. Voit myös tehdä kätevästi muistutuksia varatuista ajoista sovelluksesta suoraan iphonen omaan kalenteriin.

Lataa sovellus AppStoresta tästä linkistä http://itunes.apple.com/fi/app/terveyspalvelu/id462176515?mt=8

Mikä on Skype?

2011-09-17T15:32:00.000+03:00

Skype on Skype Limited -yrityksen tekemä Internetin verkkopuheluihin tarkoitettu ilmainen sovellus, jolla on 338 000 000 käyttäjää.[1] Skype käyttää omaa suljettua protokollaansa, eli se ei ole yhteensopiva muiden verkkopuheluohjelmien kanssa.

Skypen käyttäjät pystyvät ohjelman avulla internetin kautta keskustelemaan keskenään maksutta, sekä maksusta soittamaan yleisen puhelinverkon puhelimiin. Toiminnot vastaavat niitä, joita monet muutkin verkkopuheluohjelmat tarjoavat.

Skype-ohjelma on pääasiassa tarkoitettu kahden henkilön välisiin puheluihin, mutta periaatteessa konferenssipuhelun avulla mukana voi olla jopa yhdeksän samanaikaista keskustelijaa. Lisäksi käyttäjät pystyvät lähettämään toisilleen pikaviestejä ja tiedostoja. Skype-ohjelmalla voidaan myös käydä videopuheluita (Skypen versiosta 2.0 lähtien). Ennen tätä videopuheluihin on voinut käyttää kolmansien osapuolien ohjelmia, kuten Spontanian Video4Skypeä.

Skypen järjestelmä on saavuttanut suuren yleisön joukossa varsin hyvän maineen, koska se on helppokäyttöinen, toimii erilaisten verkkoyhteyksien takaa ja toimii palomuureista riippumatta.

Mikä on eBay?

2011-09-17T15:30:00.000+03:00

eBay on yhdysvaltalainen huutokauppayhtiö, joka on tunnettu eBay.com-internethuutokaupastaan. Yrityksen perusti Pierre Omidyar vuonna 1995. Nykyään eBay työllistää yli 11 000 ihmistä ja sen vuotuinen liikevaihto on yli neljä miljardia dollaria. Yritys on listattu NASDAQ-pörssiin.
Nykyään eBayllä on useissa maissa paikallisia sivustoja, esimerkiksi Puolassa ja Isossa-Britanniassa. Ruotsissakin oli hetken oma eBay-sivusto, mutta se suljettiin myös eBayn omistaman internethuutokauppa Traderan hyväksi.

Suomessa eBay avattiin lokakuussa 2010. Yrityskauppojen kautta eBay on hankkinut omistukseensa mm. Skype- ja PayPal-yritykset.

Toimintaperiaate

Kuka tahansa yksityinen henkilö tai yritys, joka kirjautuu eBay:n ohjelmistoon käyttäjäksi, voi huutokaupata internetissä julkisesti melkein mitä tahansa tavaraa, palvelua tai tuotetta. Kaikki muut eBay:n käyttäjäksi rekisteröityneet voivat asettaa sitten myynnissä olevasta tavarasta huutoja. Huutokaupan ominaisuuksiin kuuluu se, että eBayn ohjelmisto korottaa huutoa aina käyttäjän asettamaan maksimirajaan asti automaattisesti.

Tärkeä osa eBay-kaupankäyntiä on myös ostajan ja myyjän välinen luottamus. Luottamuksen syntymistä voi etukäteen ennakoida ohjelmistoon rakennetulla, henkilökohtaisella "palautetaululla", joka on jokaisella kauppoja tehneellä käyttäjällä. Esimerkiksi tuotteen ostaja voi kirjoittaa muutamalla lauseella tuotteen myyjästä positiivista tai negatiivista palautetta kaupan jälkeen. Myös myyjä saa kirjoittaa kommenttinsa ostajan palautetaululle. Nämä palautteet ovat sitten kaikkien eBayn käyttäjien nähtävillä.

EBayn vahvuuksiin kuuluu perinteiseen huutokaupankäyntiin verrattuna se, että kaupan olevat tuotteet ovat esillä suurelle joukolle mahdollisia ostajia.

Mikä on PayPal?

2011-09-17T15:27:00.002+03:00

PayPal, Inc. on yhdysvaltalainen yritys, joka ylläpitää Internetissä käytettävää PayPal-maksujenvälitysjärjestelmää, joka on tarkoitettu korvaamaan perinteisiä maksumenetelmiä (šekki, luottokortti yms.). PayPal on suosittu maksutapa verkkokaupoissa. Sitä käytetään myös lahjoitusten vastaanottamisessa. PayPalin pääkonttori sijaitsee San Joséssa Kaliforniassa.

eBay osti PayPalin vuonna 2002. Kauppa toteutettiin osakevaihdolla, jossa yksi PayPalin osake oikeutti 0,39 eBayn osakkeeseen. eBayn julkaiseman tiedotteen mukaan kaupan arvo oli noin 1,5 miljardia dollaria. Ostohetkellä PayPalia käytti maksutapana jo yli puolet eBayn käyttäjistä. PayPal korvasi eBayn oman BillPoint-palvelun.

Mikä on Wikileaks?

2011-09-17T15:25:00.000+03:00

WikiLeaks tai Wikileaks on internetsivusto, jonka tarkoituksena on antaa ihmisille mahdollisuus vuotaa salaisia poliittisia tai kaupallisia dokumentteja julkisuuteen ilman kiinnijäämisen pelkoa.Sivuston ideoijien mukaan pääasialliset kohdealueet ovat entiset neuvostotasavallat, Saharan eteläpuolinen Afrikka ja Lähi-itä, mutta he odottavat palvelun löytävän käyttöä myös länsimaisten hallitusten sekä yritysten osalta. Sivusto toimii PRQ:n palvelimilla Ruotsissa.

Nimi juontuu sanoista Wiki, joka tarkoittaa verkkosivustoa, jonka sisältöä käyttäjät voivat itse muokata haluamallaan tavalla ja leaks, joka on sanan vuoto monikko. Wikileaks ei liity millään tavalla Wikipediaan eikä mihinkään muuhunkaan Wikimedia Foundationin projektiin.

Langaton surfailija: Google tietää kuka olet ja missä olet

2011-09-17T15:17:00.000+03:00

Muistatteko kuinka Googlen katuja kuvaavat autot taannoin aiheuttivat kohua? Nolojen kännikuvien ja alastomien auringonottajien lisäksi yhtiö keräsi WLAN-tukiasemien nimiä osoitetietokantaan ja harjoitti vielä verkkoihin kohdistuvaa salakuuntelua, eli snooping-hyökkäyksiä.

Useat eurooppalaiset tietosuojaviranomaiset ja muun muassa Privacy International ärähtivät aiheellisesti asiasta. Tietojen salakuunteluskandaalin ohella jäi kuitenkin vähemmälle huomiolle eräs oleellinen tiedonkeruun alue: WLAN-verkkojen tunnistetiedot. Eli muun muassa SSID:t ja MAC-osoitteet.

WLAN-tukiasemien tunnistetiedot ovat periaatteessa kenen tahansa kadulla kävelevän havaittavissa. Hienoisella trigonometrialla saa näistä muodostettua tietokannan, jossa on hyvin tarkka sijaintitieto kustakin asemasta.

Yhdistämällä kotien ja yritysten WLAN-verkkojen SSID:t paikkatietoon, saavat sekä Google että tämän mainostaja-asiakkaat parhaimmillaan talotason sijaintitiedon webbiselailijan olinpaikasta. Ja tähän tietoon eivät juurikaan auta selainten privacy mode –asetukset, jos verkon tunnus lähettään ulos.

Vaikka verkon SSID:tä ei välitettäisikään oletusarvoisesti, Googlen WLAN-sijaintirekisteri on jo olemassaolonsa puolesta tietosuojan kannalta hyvin huolestuttava.

Nyt Google on reagoinut tietosuojaviranomaisten päätökseen, mutta reagointitapa on aivan ällistyttävä ja selvästi lakimiesten kehittämä.

Googlen ratkaisu on opt-out. Oikeasti.

Eli suomeksi WLAN-tiedot kerätään ja halutessaan aseman haltija voi kieltää tämän tietojen käytön sijaintitunnistukseen.

Haloo Google! Ei tätä näin päin pidä tehdä!

Oikea tapa olisi opt-in. Eli aseman haltija voi halutessaan antaa Googlelle tiedot aseman fyysisestä sijainnista ja sallia tämän tallentamisen hakujätin tietokantaan.

Eurooppalaisten tietosuojaviranomaisten ei tule hyväksyä automaattista langattomien verkkojen tunnisteiden keruuta, sijaintitietokannan muodostamista näiden perusteella ja varsinkaan opt-out -pohjaista menettelyä tällaiseen toimintaan.

Lähde: http://blogit.tietokone.fi by Ossi

Ostaisinko Internet-kaupasta - Tulli

2011-09-17T14:50:00.000+03:00

Tulli soveltaa Internet-ostoksiin pääosin samoja sääntöjä kuin muihinkin ulkomailta tehtyihin posti- myyntiostoksiin.

Ongelmat voi välttää ennalta

Ostosten teko ulkomailta Internetin kautta on helppoa ja vaivatonta. Joskus saattaa kuitenkin tulla yllätyksiä. EU:n ulkopuolelta tilatulle edulliselle lähetykselle tulee lisähintaa, kun Tulli esittää oman laskunsa maksettavaksi ennen tavaran luovuttamista. Joitakin lähetyksiä ei saa lainkaan haltuunsa. Tässä esitteessä kerrotaan, mitä säännöksiä tulee ottaa huomioon ja miten toimia tilattaessa tavaroita EU:n veroalueelta ja EU:n vero- tai tullialueen ulkopuolelta. EU:n veroalueella tarkoitetaan tässä oh- jeessa EU:n jäsenvaltioita ja niiden alueita, jotka kuuluvat sekä EU:n arvonlisäveroalueeseen että val- misteveroalueeseen. EU:n arvonlisäveroalue ja valmisteveroalue eivät ole täysin yhtenevät tullialu- een kanssa. Lisätietoja ja luettelo tulli- ja veroalueista löytyy Tullin Internet-sivuilta kohdasta www. tulli.fi >Suomen tulli>Tulli tutuksi>Termit selviksi>Tulli- ja veroalue.

Epäilyttävä ostos kannattaa jättää tekemättä

Vastuuntuntoinen kauppias antaa riittävästi tietoa itsestään, sopimusehdoistaan ja tuotteistaan ennen kaupan solmimista. Jos kaupan luotettavuutta on vähänkään aihetta epäillä, ostos kannattaa jättää tekemättä.

Lähde: www.tulli.fi

Mitä on piratismi?

2011-09-16T22:17:00.002+03:00

“Piratismi on ammattimaista, ilman oikeudenhaltijoiden lupaa tapahtuvaa tallenteiden valmistamista tai kopiointia. Piratismia on myös tällaisten laittomien tuotteiden maahantuonti ja levittäminen yleisölle.

Piratismia on myös tekijänoikeudella suojatun materiaalin esittäminen/levittäminen internetin välityksellä, joko fyysisinä tallenteina tai tiedostoina.” Näin määritellään piratismi Antipiracy.fi sivustoilla, joita pitää yllä TTVK, eli tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus. Antipiracyn sivustoilla on paljon sekä faktatietoa, että valistusta piratismista. Sieltä löytyy myös puhelinnumero, johon voi soittaa, mikäli haluaa käräyttää jonkun piratismista. Piratismista löytyy myös usein tietoa firmojen kotisivuilta, esimerkiksi Novell tiedottaa piratismista asiakkaitaan kotisivuillaan.

Laittomien kopioiden ympärillä liikkuvat suuret rahat. Antipiracy huomauttaakin, että ostamalla piraatin, tuet rikollista toimintaa. Miksi sitten ihmiset ostavat piraatteja tuliaisena Tallinnasta? Suuri syy ohjelmien laittomaan leviämiseen lienee alkuperäisten ohjelmien hinta. Tietokonepelitkin maksavat useita satasia, ja harva peli on sellainen, että tuntee saavansa rahoillensa vastinetta. Peleihin kyllästyykin melko nopeasti. Tässä asiassa myös tuottajat voisivat mennä itseensä. Heillähän on tosin oikeus määrätä hinta tuotteillensa.

Jo ala-asteella opitaan kopioimaan ohjelmia, elokuvia ja musiikkia runsain mitoin. Kaikkea kun ei ole varaa ostaa. Koska kopioimisen mahdollisuus on olemassa, miksei sitä käyttäisi? Nykyään piratismia harrastavat todella monet. Tiedetään, että jo joillain yläaste ikäisillä on mahdollisuudet saada haltuunsa melkein mikä tahansa ohjelma tai äänite. He ovat luoneet hyvät sisäpiiriverkostot ja jopa verkostoituneet ulkomaille. Suhteet ovat tässäkin asiassa kaiken a ja o. Huolestuttavinta tässä on juuri se, että piraattibisnes opettaa nuorille, miten rikolliset verkostot toimivat. Laittomasti menetellen tuntuu pärjäävän paljon paremmin. Rehellisyys ei enää perikään maata.

Ongelma onkin juuri siinä, että nuoret saadaan tajuamaan, miksi epärehellinen bisnes ei välttämättä kannata. Toisaalta ajatus miljoonia käärivistä IT alan yrityksistä saattaa herättää vastustusta niitä kohtaan. Miksi maksaa lisää ökyrikkaille yrityksille? Suuryhtiöillä ei paljoa tunnu, jos nyt nämä pari ohjelmaa kräkkään ja pistän kiertoon. Päin vastoin. Teen palveluksen yhteiskunnalle! Toisaalta asiaan voidaan puuttua laillisemmin käyttämällä laillisia ilmaisohjelmia, joita nykyään on jaossa todella paljon. Monet niistä ovat ominaisuuksiltaan maksullisia vastaavia.

Piratismilla on paljon negatiivisia seurauksia. Musiikkibisnes kärsii siitä ehkä eniten. Internet levittää mp3 tiedostojen muodossa suunnattomat määrät musiikkia kaiken aikaa. Ennen suurin osa laittomista äänitteistä tuli Suomeen Venäjältä ja Eestistä, mutta nykyään Internet on suurin laittomien äänitteiden lähde. Monet ovat lakanneet ostamasta äänitteitä, koska mitä tahansa on tarjolla internetin kautta. Antipiracyn keräämien tietojen mukaan ääniteteollisuuden vuotuiset menetykset Suomessa ovat noin 250-300 miljoonaa markkaa. Tästä voimme päätellä, kuinka paljon menetykset ovat koko maailmassa. Esimerkkinä piratismin kasvusta USA:ssa piratismi kasvoi 200%:lla viime vuoteen verrattuna, kertoo DigiToday. Harvempi nykyään ostaa levyjä edes suportin vuoksi. Suurin syy tähänkin liene niiden hinta (missä taas tuottajat voisivat katsoa itseensä). Surullisena esimerkkinä piratismin vaikutuksista oli 3.11.00 uutinen, jonka mukaan Boxman- niminen verkossa toimiva levykauppa on mennyt konkurssiin. Konkurssista tiedotetaan myös Boxmanin sivulla. Todella suuri tekijä tähän on laittomasti leviävät äänitteet. Sijoittajien luottamus varsinkin äänitteitä myyviin verkkokauppoihin on epävakainen.

Kaikesta huolimatta ei ole niin itsestään selvä asia, että piratismi olisi aina eettisesti väärin. Asiaa täytyy ajatella laajemmin. Tekeekö se ihmisestä pahan, että hän kräkkää ohjelman ja pistää sen kiertoon ottaen näin tavaraa rikkailta ja jakaen köyhille kuin Robin Hood konsanaan?

Mitä on tekijänoikeus?

2011-09-16T22:16:00.000+03:00

Tekijänoikeuslain 1§: ”Sillä, joka on luonut kirjallisen tai taiteellisen teoksen, on tekijänoikeus teokseen, olkoonpa se kaunokirjallinen tahi selittävä kirjallinen tai suullinen esitys, sävellys- tai näyttämöteos, elokuvateos, valokuvateos tai muu kuvataiteen teos, rakennustaiteen, taidekäsityön tai taideteollisuuden tuote taikka ilmetköönpä se muulla tavalla.

Kirjallisena teoksena pidetään myös karttaa sekä muuta selittävää piirustusta tai graafista taikka plastillisesti muotoiltua teosta sekä tietokoneohjelmaa. ”.

Tekijänoikeuslain mukaan tekijänoikeuden saa siis automaattisesti. Sitä ei tarvitse erikseen hankkia. Meitä kiinnostaa kuitenkin enemmän, mikä on tekijänoikeuslain tarkoitus ja miten tekijänoikeuskysymys liittyy etiikkaan. Tekijäoikeuslaki on laadittu mahdollisimman kattavasti suojaamaan sitä, että kenenkään ei tarvitsisi pelätä jonkun muun ottavan nimiinsä oman luomistyön tuloksen, tai että oman luovan työn tuloksia käytettäisiin hyväksi tavalla tai toisella niin, että siitä koituisi taloudellista tai muuta harmia tekijälle. Eräs ongelma tässä on se, missä kulkee raja tekijänoikeuden ”ansaitsevalle” teokselle. Tietokoneisiin liittyvissä kysymyksissä tämä raja on varsin häilyvä. Esimerkiksi USA:ssa voi nykyään saada tekijänoikeuden, tai oikeastaan patentin, kehittämälleen algoritmille. Yleensä tekijänoikeuden on saanut vain kokonainen ohjelma.

Miksi sitten nostaa tekijänoikeudet eettisen tarkastelun kohteeksi? Koska tekijänoikeuksien rikkominen on yksinkertaisesti verrattavissa varastamiseen.

Olivia -on ihana olla nainen!

2011-09-15T21:43:00.001+03:00

Olivia - on ihanaa olla nainen! Olivialehden jutut käsittelevät muotia, meikkejä, ihmisiä, ilmiöitä ja kiinnostavia puheenaiheita eli kaikkea, mikä naiseuteen liittyy. Olivia ihastuu seksikkäisiin alusvaatteisiin, auttaa löytämään oikean hiustyylin, shoppailee kanssasi tai syventyy pohtimaan naiseuden iloja ja suruja.

Yksityistä hammashoitoa terveyskeskuksen hinnoilla

2011-09-15T21:26:00.003+03:00

Megaklinikka.fi on palvelu, jossa voi varata ajan Megaklinikalle. Kyseessä on täysin uudenlainen hampaiden hoitoon keskittyvä klinikka, jossa kaikki perushoito tehdään yhdellä käynnillä. Palvelu soveltuu kaikille, koska hinnat ovat samat kuin terveyskeskuksessa.

Menestyvä liiketoiminta 2012 -seminaari

2011-09-15T21:12:00.001+03:00

Menestyvä liiketoiminta 2012 -seminaari

Opi tunnistamaan keinot taistella lamaa vastaan… Löydä liiketoimintasi pullonkaulat…
Kasvata yrityksesi tulosta verkon avulla… Erotu kilpailijoista näkymällä paremmin… Kehitä tuottava 24/7 markkinointikoneisto yrityksellesi…
Käytä vain murto-osa rahaa ja aikaa perinteisiin keinoihin verrattuna…

Kenelle?
Toimitusjohtajat, liiketoiminnan ja markkinoinnin kehittämisestä vastaavat henkilöt.

Tavoitteet?
Autamme selkeyttämään liiketoimintasi pullonkaulat sekä löytämään ja kiteyttämään seuraavat askeleet liiketoimintasi kehittämiseen.

Missä?
5.10.2011, Villa Promenade, Turku.

Osallistumismaksu
590 €/hlö ( + alv 23 %). Hinta sisältää seminaariohjelman sekä Herkkupisteen mahtavan lounaan ja kahvit.

Tarvitsetko apua asunnon myymisessä?

2011-09-15T21:00:00.000+03:00

Tarvitsetko apua asuntosi myymisessä, unelma-asunnon löytämisessä vai kiinnostaako asuntosijoittaminen? Kiinteistövälittäjä Jaakko Salo auttaa Sinua. Täyttämällä yhteydenotto lomake homma lähtee liikkeelle.

Hyvä kiinteistönvälittäjä tuntee ajantasaisen lainsäädännön ja osaa soveltaa sitä käytäntöön asiakkaan etujen mukaisesti. Jaakko ylläpitää ammattitaitoaan jatkuvasti osallistumalla koulutuksiin, sekä kiinteistöalan ajankohtaistapahtumiin. Jaakko suoritti vuoden alussa (2011) vuoden intensiivisen opiskelun jälkeen Kiinteistöalan ammattitutkinnon (KiAT).

Jaakko on kuin kiinteistöalan George Clooney; hän on karismaattinen ammattilainen, nuorekas ja hänellä on dynaaminen ote asioihin. Tähän lisätään vielä suomalainen periksiantamattomuus. Asiakkaalle se tarkoittaa sujuvaa asuntokauppaa ja parasta mahdollista hintaa asunnosta.

Netinkäyttäjät haluaisivat hallita digitaalista identiteettiään

2011-09-11T09:13:00.000+03:00

Symantecin teettämä tutkimus paljastaa, että yli puolet tutkimukseen vastanneista poistaisi tietojaan netistä, jos se olisi mahdollista. Norton antaa vinkkejä oman digitaalisen jalanjäljen suojeluun.

Symantecin Norton -kuluttajatuotteiden yksikön teettämän tutkimuksen mukaan eurooppalaiset netinkäyttäjät ovat huolissaan siitä, millaista tietoa heistä on löydettävissä netissä ja millainen kuva heistä muodostuu verkosta löytyvän tiedon avulla.

Monet uskovat, että voivat valvoa omaa digitaalista profiiliaan paremmin kuin mikä oikeasti on mahdollista. Puolet osallistujista kertoi seuraavansa aktiivisesti heistä verkossa saatavilla olevia tietoja, mutta kolmasosalla ei ole aavistustakaan, onko joku ladannut verkkoon tietoa, joka voisi vahingoittaa heidän mainettaan.

Huoli tulevaisuuden työnantajista ja poliittisista valinnoista

Lähes kolmasosa vastaajista kertoi ladanneensa verkkoon itsestään materiaalia, jota he eivät haluaisi nykyisen tai tulevan työnantajan tai opettajan näkevän. Yleensä tällaista materiaalia ovat valokuvat ja henkilökohtaiset tiedot. Tutkimus paljastaa huolestuttavasti, että yli puolet vastaajista poistaisi netistä itseään koskevaa tietoa, jos se olisi mahdollista tehdä helposti parilla klikkauksella. Hiukan yli kolmannes uskoo, ettei voisi asettua ehdokkaaksi vaaleissa heistä netistä löytyvän tiedon perusteella.

- Internet tarjoaa ihmisille monia keinoja itsensä ilmaisuun, mutta heidän on syytä tiedostaa niiden mukana tulevat sudenkuopat, sanoo Symantecin kuluttajadivisioonan globaali johtaja Janice Chaffin. - Tiedot, joita itsestämme kerromme, ovat ystävien, perheen ja työnantajien luettavissa. Sitä paitsi toiset voivat laittaa meistä tietoja nettiin ilman lupaa. Siksi jokaisen olisi tärkeää valvoa, millaisen kuvan verkko heistä luo.

Tutkimuksen tuloksia

Enemmistö vastaajista (68 prosenttia) uskoo, että tieto heidän sukupuolestaan on löydettävissä netistä, mutta vain hiukan yli puolet (51 prosenttia) uskoo, että heidän syntymäpäivänsä löytyy verkosta. Vain 41 prosenttia uskoo, että heidän kotiosoitteensa on netissä. Nortonin asiantuntijat tietävät, että verkosta voidaan helposti löytää ihmisten koko nimet, osoitteet ja jopa kuvia heidän kodeistaan.

Vastaajista 30 prosenttia ei tiedä, onko joku lupaa kysymättä ladannut verkkoon tietoa, joka voisi vahingoittaa heidän mainettaan.
Vastaajista 43 prosenttia ei aktiivisesti suojele mainettaan ja netistä löytyviä henkilökohtaisia tietojaan.

Tärkeimmät syyt olla suojaamatta mainettaan ja henkilökohtaisia tietojaan olivat se, etteivät vastaajat uskoneet suojaamattomuuden olevan ongelma (49 prosenttia) ja se, että he eivät tiedä, mistä aloittaa suojautumisen (18 prosenttia).

Lähes kolmannes (28 prosenttia) on lisännyt nettiin tietoja, joita ei halua nykyisen tai tulevan työnantajan tai opettajan näkevän.
Tutkimukseen vastanneet eivät haluaisi nykyisen tai tulevan työnantajan tai opettajan näkevän yksityisiä kuviaan.

Yli puolet (57 prosenttia) vastaajista haluaisi poistaa netistä itseään koskevia tietoja, jos siihen olisi olemassa helppo keino.
Tutkimukseen vastanneista 44 prosenttia kertoi itsestään netissä. Kolmannes kommentoi tekemisiään sosiaalisessa mediassa ja neljännes latasi sosiaalisiin mediaan kuvia itsestään.

Vastaajista 30 prosenttia ilmoitti, ettei voisi asettua ehdolle vaaleissa sen perusteella, millaista materiaalia he uskoivat itsestään löytyvän verkosta.

Nortonin ohjeet verkkomaineen hallintaan

Tutki:
- Tee perusteellinen selvitys kaikista käyttäjänimistä, joita olet käyttänyt julkisissa tiedostoissa ja verkossa. Käytä useita hakukoneita varmistaaksesi, että saat mahdollisimman paljon tietoa.

- Käytä myös joidenkin hakukoneiden tarjoamia kuva- ja blogihakuja varmistaaksesi, että löydät myös itseäsi koskevat kuvat ja kommentit.
Etsi myös kommentteja, merkittyjä valokuvia ja videoita sekä viestejä tai kutsuja, joiden et haluaisi tulevan julkisuuteen.

Jos nimesi on yleinen, ja löydät useita samannimisiä ihmisiä, harkitse toisen nimen alkukirjaimen käyttämistä, jotta sinua ei luultaisi toiseksi henkilöksi.

Päätä, mikä on yksityistä:

- Poliittiset mielipiteet, uskonto ja hyväntekeväisyys voivat olla hyvin subjektiivisia asioita. Harkitse, haluatko näiden asioiden olevan julkisia, ja etenkin potentiaalisten työnantajien, liikekumppaneiden tai pääsykoevalintoja tekevien nähtävillä.

- Älä lataa verkkoon kuvia tai tietoja, joita et halua tulevaisuuden koulujen, työnantajien, toimittajien ja bloggaajien näkevän.

- Älä luota yksityisyydensuojan vakioasetuksiin. Tarkista itse yksityisyysasetukset käyttämissäsi sosiaalisissa medioissa, jotta voit muokata ne itsellesi sopiviksi. Asetukset kehittyvät jatkuvasti ja tarjoavat yhä enemmän valinnanmahdollisuuksia. Seuraa asetuksia ja muokkaa tarpeen mukaan.

Ole valpas!

- Arvioi säännöllisesti verkkoidentiteettisi eli niin sanottu "digitaalinen jalanjälkesi". Siten varmistat, että sinusta verkossa saatavilla oleva tieto vastaa henkilökohtaisia ja ammatillisia vahvuuksiasi. Poista kielteiset tai väärät tiedot.

- Arvioi säännöllisesti aktiivisesti käyttämäsi verkkopalvelut ja sosiaaliset mediat. Posta profiilisi niistä palveluista, joita et enää käytä.

- Tarkista säännöllisesti lista ihmisistä, joihin linkityt verkossa. Muista, että toisten on helppoa nähdä, keneen sinut voidaan yhdistää.
Tutkimuksesta

StrategyOne toteutti tutkimuksen Iso-Britanniassa, Ranskassa ja Saksassa yli 18-vuotiaille vastaajille. Tutkimukseen osallistui noin 3 000 vastaajaa. Tutkimus toteutettiin 4.-9.3.2011.

StrategyOne

StrategyOne, Daniel J. Edelman-yritys, toteuttaa räätälöityjä tutkimuksia ja sekundäärisiä tutkimusmetodeja tarjotakseen strategisia ohjeita yrityksille, organisaatioille ja hallituksille ympäri maailman. Yrityksellä on toimipisteet Atlantassa, Chicagossa, Lontoossa, New Yorkissa, Pariisissa, San Mateossa, Washingtonissa ja Abu Dhabissa. StrategyOne tarjoaa toteennäytettyä tietoa sidosryhmille, analyytikoille ja mittauksiin. Lisätietoja www.strategyone.net

Tiedot, joita meistä on saatavilla verkossa, ovat kuin "digitaalinen tatuointi", jota on vaikea poistaa. Siksi jokaisen kannattaa huolellisesti harkita, millaisia tietoja päästää itsestään nettiin.

Norton-tuotteet

Symantecin Norton-tuotteet suojaavat kuluttajia nettirikollisuudelta erilaisilla tekniikoilla, esimerkiksi virustorjunta, vakoiluohjelmien torjunta ja tietojen kalastelun torjunta järjestelmää rasittamatta. Yhtiö tarjoaa myös muita palveluja, kuten verkkovarmuuskopioinnin, tietokoneen optimoinnin ja koko perheen verkkoturvallisuuden resursseja. Voit seurata Nortonia Facebookissa www.facebook.com/norton ja Twitterissä @NortonOnline.

Lähde: Symantec

Digitaaliajan lasten kasvattaminen

2011-09-11T09:06:00.000+03:00

Useimmat lapset epäilemättä pitävät Internetistä. Tämän päivän nuoret ovat kasvaneet Internetin kanssa, ja monet heistä viettävät siellä paljon aikaa. He ovat ensimmäinen digitaaliajan lasten sukupolvi. Heidän suhteensa maailmaa nopeasti muokkaavaan informaatiotekniikkaan on hyväksyvä ja avoin, kun me muut taas yritämme pysytellä kärryillä siitä, mitä oikeastaan on tapahtumassa.

Vaikka lapset ymmärtävät Internetin toimintaa paremmin kuin vanhempansa ja joskus väittävät sitä omaksi yksityisalueekseen, emme voi jäädä passiivisiksi sivustaseuraajiksi. Parhaimmillaan Internet on mahtava oppimisen, viihteen ja viestinnän apuväline, mutta se voi aiheuttaa myös riippuvuutta, epäsosiaalisuutta ja jopa vaaraa.

Lapsille Internet on erittäin houkutteleva. Se tarjoaa valtavasti jännittäviä mahdollisuuksia: tarjolla on aina keskusteluseuraa, pelejä, musiikkia ja mahdollisuuksia tavata uusi ihmisiä eri puolilta maailmaa. Se on taianomainen leikkikenttä. Ja parin napsautuksen päässä on myös pornografiaa, lasten hyväksikäyttöä, uhkapelejä, vihaviestejä, pomminteko-ohjeita ja äärimmäistä väkivaltaa. Pahimmillaan Internet voi vahingoittaa vakavasti lapsen henkistä kehitystä ja johtaa tilanteisiin, joissa he ovat fyysisesti vaarassa.

Meidän pitää todella tietää, mitä lapset tekevät verkossa.

Perusperiaatteiden määrittäminen

Kuinka lasten ja teinien turvallisuus Internetissä sitten varmistetaan? Harvat lapset suhtautuvat hyvin vanhempien tietämättömyyteen perustuviin uhkauksiin ja kieltoihin. Halu tutustua Internetin "kiellettyyn" puoleen kodin ulkopuolella saattaa vain kasvaa. Vanhempien ohjaus on uskottavampaa, kun tiedämme, mistä puhumme. Se toimii paremmin, kun myös lapset ymmärtävät ja hyväksyvät sääntöjen syyt.

Rakentava lähestyminen tietoturvaan perustuu avoimeen keskusteluun lasten kanssa Internetin myönteisistä ja kielteisistä puolista ja sen turvallisesta käyttämisestä. Suosikkisivustoista ja muista webissä vastaantulevista asioista, myös epämiellyttävistä ja järkyttävistä sisällöistä keskusteleminen on tehtävä lapsille normaaliksi ja helpoksi.

Nuorempien lasten kanssa tärkeintä on suojella heitä altistumiselta haitallisille sisällöille ja asettaa säännöt, jotka pitävät heidän verkkoinnostuksensa järkevissä rajoissa. Vanhemmat voivat tehdä aloitteen näyttämällä lapsille turvallisia hauskoja sivustoja. Muiden vanhempien ja opettajien suositukset ovat hyvä lähtökohta.

Tietokoneen sijoittaminen paikkaan, jossa voit pitää lapsesi Internetin käyttöä silmällä, tekee valvonnasta helpompaa. On myös tärkeää asettaa selvät rajat sille, kuinka kauan lapsi saa olla verkossa ja millä sivustoilla hän saa käydä. F-Secure Internet Security 2010:n kaltaisten ohjelmistojen lapsilukkotoiminto on helppo tapa Internetin käyttöön liittyvien sääntöjen luomiseen, ja sen avulla voit asettaa tarkat aikarajat. Ilman perusperiaatteita lapset voivat tulla riippuvaiseksi tietokoneesta ja alkaa laiminlyödä muuta toimintaa, kuten leikkimistä, normaalia sosiaalista vuorovaikutusta ja ulkona olemista.

Verkkokäytöskoodi

Useimmat lapset nauttivat opettajan roolista, joten jos Internet-tietämyksesi on valovuosia jäljessä lapsistasi, pyydä heitä näyttämään, missä he käyvät verkossa, ja mitä he siellä tekevät. Nettisurffailu voi olla myös perheen yhteinen harrastus.

Kun lapset alkavat saada roskapostia ja liittyvät keskustelupalstoille, he tulevat välttämättä törmäämään Internetin ikävään puoleen. Tehtävämme on valmistaa heidät tähän iskostamalla heidän mieliinsä verkkokäyttäymisen säännöt. Säännöt ovat yksinkertaisia: lapset eivät koskaan saa paljastaa oikeita nimiään, puhelinnumeroitaan, sähköpostiosoitteitaan tai kouluaan Internetissä eivätkä lähettää valokuviaan ihmisille, joita he eivät tunne.

Lapsilla on usein hyvät vaistot, kun he ovat tekemisissä vieraiden kanssa kodin ulkopuolella, mutta Internetin keskustelupalstat ovat monimutkaisempia, ja siellä todellisen henkilöllisyyden voi salata. Karvas totuus on, että keskustelupalstan "ystävän" takaa saattaa olla saalistaja, joka haluaa "ystävystyä" lapsesi kanssa. Lasten ei koskaan pidä mennä tapaamaan ilman vanhempiaan ketään, jonka kanssa he ovat viestineet vain verkossa.

Kannusta lasta kertomaan kaikista uhkaavista ja ikävistä viesteistä, joita he saavat. Kannattaa opetella muutamia yleisimpiä keskustelupalstoilla käytettäviä lyhenteitä. ASL tarkoittaa "Age, Sex, Location" eli "ikä, sukupuoli ja paikkakunta" ja LMIRL tarkoittaa "Let’s meet in real life" eli tavataan oikeasti.

Teinien temput

Kun lapsista tulee teini-ikäisiä, he tarvitsevat enemmän tilaa ja yksityisyyttä. Silloin tarvitaan myös demokraattisempaa keskustelua siitä, mitä he tekevät Internetissä omassa huoneessaan suljetun oven takana. Internetistä nauttimiseen tulee liittyä myös vastuullisuus sekä henkilökohtaisella että sosiaalisella tasolla.

On väärin, että koululaiset kopioivat materiaalia Internetistä sen sijaan, että tekisivät itse läksynsä. Vanhempien on otettava puheeksi myös kopiosuojattujen elokuvien ja musiikin laiton lataaminen. Itse asiassa kaikki ilman lupaasi tapahtuvat Internet-lataukset, olipa kyse sitten ohjelmista, lisäosista tai peleista, uhkaa tietosuojaasi ja tietokoneesi tietoturvaa. Virukset ja vakoiluohjelmat leviävät usein suosittujen vertaisverkkojen kautta, joissa teinit jakavat digitaalisia sisältöjä ilmaiseksi sen sijaan, että ostaisivat niitä kaupasta.

On myös tärkeää keskustella teinien kanssa luottokorttien käytöstä taloudellisten katastrofien välttämiseksi. Ja ellet halua pornosivujen olevan lastesi seksuaalikasvatuksen tukijalka, ole itse helposti lähestyttävä tietolähde. Riippuvuus pornografiasta ja uhkapeleistä ovat yleisimpiä Internetiin liitetyistä ongelmista.

Verkkokiusaaminen ja järkyttävät videot ovat muita kasvavia haitallisia Web-trendejä. Julmien viestien, kiusallisten valokuvien ja äärisisältöjen lähettämisestä Internetiin on tullut suosittua ajanvietettä joillekin teini-ikäisille. Liikkeellä on käsitys, että verkossa "kaikki on sallittua" . Huvin vuoksi tai parin minuutin YouTube-kuuluisuuden takia nuoret tekevät asioita ajattelematta tietosuojaa tai tekojensa mahdollisesti vakavia oikeudellisia seurauksia. Kun vahingollinen materiaali on verkossa, sen leviämistä ei voi estää.

Vanhempien on toimittava yhdessä koulujen ja muiden tahojen kanssa näitä trendejä vastaan. Meidän on varmistettava, ettei lapsistamme tule verkkokiusaajia ja -rikollisia ja selitettävä miten toimia, jos joutuu ikävän huomion kohteeksi Internetissä. Nuorille on myös selitettävä, kuinka he voivat varmistaa itsensä ja perheensä tietosuojan verkossa. Verkkoon seksuaalisesti vihjailevia valokuvia lähettävillä kolmetoistavuotiailla ei ole henkistä kypsyyttä ymmärtää pidemmän aikavälin vaikutuksia, joita teolla voi olla heidän elämäänsä.

Tärkeät keskustelut

Nykyään Internet on joka paikassa. Lapset pääsevät verkkoon kodin, kaverien kotien, koulun, kirjaston ja Internetkahviloiden lisäksi myös matkapuhelimilla ja muilla laitteilla. Verkossa vietetyllä ajalla ja toiminnalla on myönteisiä ja kielteisiä vaikutuksia heidän elämäänsä.

Tietoturvaohjelmiston asentaminen kotitietokoneelle ja lapsilukkoasetusten säätäminen on vain osaratkaisu turvallisuuskysymyksiin, joita lapset kohtaavat Internetissä. Joskus saattaa olla tarpeen turvautua valvontaan ja vakoiluun, mutta tärkein tekijä lastemme verkkoturvallisuuden takaamisessa on heidän kanssaan kasvotusten käymämme keskustelut.

Luottamuksen saavuttaminen ja sopiminen Internetin turvallisesta käytöstä edellyttää keskustelua vanhempien ja lasten välillä. Jotta vanhemmat olisivat uskottavia ja heidän sanaansa uskottaisiin, heidän on hankittava tietoa ja suunniteltava Internetin käyttöä. Muuten riskinä on, että ensimmäisen digitaalisukupolven vanhemmat häviävät Internetille, mikä ei olisi yhtään siistiä.

Lähde: F-Secure

Turvallisempaa lomasuunnittelua verkossa

2011-09-11T09:03:00.001+03:00

Matkasuunnitelmat ja Internet sopivat hyvin yhteen. Ei ole Internetiä parempaa tapaa tutkia eri kohteita, vertailla hintoja ja pohtia houkuttelevia lomavaihtoehtoja. Suunnittelitpa sitten vaellusseikkailua sademetsän läpi, rentouttavaa risteilyä tai etelänmatkaa, Internetistä löytyy valtavasti tietoa.

Tee siis itsellesi eksoottinen drinkki, matkusta Google Earthilla valitsemaasi kohteeseen ja lue kohteessa käyneiden ihmisten kokemuksia. Verkkofoorumit, joilla matkailijat kertovat vinkkejä ja kokemuksiaan, voivat olla arvokas apu lomaa ja majoituspaikkaa suunniteltaessa.

Internetin käyttäminen lomasuunnittelun apuna on erittäin kätevää. Miljoonat ihmiset tekevät nykyään lomavalmistelut kotonaan, tulostavat itse lentolippunsa ja suorittavat lähtöselvityksen verkossa. Jotta kaikki sujuisi kitkatta, tietoturvaan kannattaa kiinnittää huomiota, kun lomaa sunnitellaan verkossa. Noudattamalla muutamaa helppoa turvakeinoa varmistat matkan onnistumisen.

Passi, rokotukset, turvallisuus

Kun olet tarkistanut, että passisi on voimassa, ensimmäinen tehtävä ennen unelmamatkan varaamista on varmistaa, että tietokoneesi on valmis verkko-ostoksia varten. Valitettavasti Internetissä surffaaminen ilman tietoturvaohjelmistoa on nykyään yhtä turvallista kuin matkustaminen keltakuumeepidemian keskelle ilman rokotusta.

Internetissä on satoja tuhansia tarttuvia tauteja, joita rikolliset ovat suunnitelleet varta vasten hyökkäämään tietokoneellesi, tietoihisi ja pankkitilillesi. Varmista siis hyvinvointisi verkossa suojaamalla tietokoneesi esimerkiksi F-Secure Internet Security 2009 -ohjelmistolla, mikä estää inhottavien virusten hyökkäykset järjestelmääsi.

Seuraava tehtävä on varmistaa Internet-yhteytesi ja selaimesi turvallisuus. Lyhyesti sanottuna: älä käytä luottokorttitietojasi salaamattomissa langattomissa verkoissa, koska ulkopuoliset voivat kaapata ne. Ja muista ladata tietoturvapäivitykset , jotka pitävät Internet Explorerin ja Mozilla Firefoxin (tai mitä selainta nyt käytätkään) suojattuina viruksia vastaan.

Hyppää sekaan, turvallisesti

Nyt olet valmis hyppäämään verkon eksoottisten matkatarjousten sekaan. Verkosta voi ehdottomasti löytää loistavia lomatarjouksia, mutta kannattaa olla varuillaan epäilyttävien sivustojen kanssa. Älä aloita lomaasi joutumalla huijatuksi, ennen kuin olet päässyt edes pois olohuoneestasi.

Varmista valitsemasi matkatoimiston hyvämaineisuus tarkistamalla, että sen ilmoittama osoite on olemassa ja että asiakaspalvelunumerossa vastataan puheluusi. Nopea verkkohaku yrityksen nimellä paljastaa melko varmasti, jos siihen liittyy ongelmia, joista sinun on tiedettävä. Ei ole ennenkuulumatonta, että matkatoimistot lopettaisivat toimintansa ja jättäisivät asiakkaansa jumiin kaukokohteisiin, joten matkaa varatessa on parempi katsoa kuin katua. Loman maksaminen luottokortilla antaa tavallisesti hieman taloudellista suojaa tällaisten tapahtumien varalle, mutta on myös tärkeää ottaa asianmukainen matkavakuutus matkaa varten.

Kun selaat lomasivustoja, älä täytä mahdollisesti esiintulevia ponnahduskyselyjä, vaikka ne tarjoaisivat alennuksia tai etuja. Ne tuovat vain lisää roskapostia sinulle ja saattavat myös tartuttaa tietokoneeseesi jotakin ikävää. Sama pätee roskasähköpostiviesteihin, älä koskaan napsauta niiden liitetiedostoja tai linkkejä äläkä osta mitään roskapostissa mainostettua.

Pienet präntit ja varmennettu maksutapa

Varaa aikaa eri lomavaihtoehtojen miettimiseen ja etsi parhaita tarjouksia. Joustamalla lähtöpäivästä muutamalla päivällä saatat säästää paljon rahaa. Tarkista huolellisesti kaikki valitun matkan tiedot, myös verot, lisämaksut, lähtöpäivämäärät ja -kellonajat ennen maksun suorittamista. Myös pienellä kirjoitetut tylsät "määräykset ja ehdot" kannattaa lukea ikävien yllätyksien välttämiseksi.

Ole erityisen huolellinen maksun suhteen. Luotettavilla yrityksillä on varmennettu web-sivu henkilökohtaisten tietojesi ilmoittamista varten. Tunnistat varmennetun sivun suljettua riippulukkoa tai ehjää avainta kuvaavasta kuvakkeesta, tai web-osoitteesta, joka alkaa https:// – ylimääräinen "s" tarkoittaa suojattua.

Yrityksen vahvistussähköpostit ja kuitit kannattaa tulostaa ongelmien varalle. Jos matkustat kaukokohteeseen, jätä kopiot tärkeimmistä asiakirjoista ystävällesi ja ota yksi kopio mukaasi matkalle. Tarkista aina luottokorttitietosi ja tiliotteesi lomamatkan maksamisen jälkeen. Muista tehdä sama myös loman jälkeen erityisesti, jos olet käyttänyt luottokorttia ulkomailla, ja ilmoita pankkiisi välittömästi, jos havaitset jonkin olevan pielessä.

Verkossa kodin ulkopuolella

Rentoudu, olet lomalla. Anna uuden ympäristön täyttää mielesi ja kehosi. Mutta kun tepastelet iloisesti hotelliin ja suunnittelet käyttäväsi aulan tietokonetta, muista että Internetin virukset väijyvät yhä ruudun takana. Nyt et vain voi tietää, kuinka turvallisia tietokone ja Internet-yhteys ovat. Mieti siis kahdesti, ennen kuin annat luottokorttitietosi paikalliselle verkkorikollisjärjestölle. Sama pätee sähköpostin salasanoihin, verkkopankkitunnuksiin ja muihin arkoihin tietoihin.

Ota sen sijaan käyttöön uusi sähköpostitili, jonka avulla voit loman aikana pitää yhteyttä sukulaisiin ja ystäviin. Käytä väliaikaista sähköpostia myös, kun varaat paikallisia kiertoajeluita ja muita loma-aktiviteetteja. Vaikka osoite päätyisi roskapostiluetteloihin, ongelma ei vaikuta tavalliseen sähköpostiisi.

Jos käytät matkapuhelinta ulkomailla, muista, että soittaminen ja verkkosurffailu on todennäköisesti huomattavasti kalliimpaa kuin kotona. Puhelimesi saattaa myös altistua tuntemattomille viruksille mms-viestien tai Bluetooth-yhteyden kautta. Tietoturvaohjelmiston asentaminen ennen matkaa on erittäin suositeltavaa. Älä myöskään anna puhelintasi kenellekään "säädettäväksi" tai uusien näytönsäästäjien asentamista varten, koska sillä tavoin puhelin saadaan helposti tartutettua.

Kannettavien tietokoneiden käyttäjien ei kannata ottaa riskiä ja lähettää arkoja tietoja suojaamattomien langattomien verkkojen kautta. Jos verkon käyttäminen on oleellinen osa lomasuunnitelmaasi, tarkista että hotellissasi on oma suojattu langaton verkkonsa, ennen kuin teet varauksen. Hyvää ja turvallista lomaa, muista lähettää kortti!

Lähde: F-Secure

F-Securen Policy Manager 10 automatisoi tietoturvan hallinnan

2011-09-11T09:00:00.000+03:00

Uusi Policy Manager 10 -versio säästää aikaa ja tehostaa merkittävästi päivittäisiä tietoturvarutiineja.

Kaikkien toimintojen yhdenmukaisuus, nopeus ja tehokkuus ovat olennainen osa yritysten tehokasta tietohallintoa. Uuden F-Securen Policy Manager 10 –ratkaisun toiminnot on automatisoitu tehostamaan kaikkia osa-alueita, mikä vähentää merkittävästi yritysten tietohallinnon työmäärää.

Policy Manager 10 automatisoi useat päivittäiset rutiinitoiminnot kuten käyttöönotettavien tietokoneiden suojaamisen ja käytöstä poistettujen koneiden irrottamisen hallinnan piiristä. Ratkaisun täysin uudistettu automaatio vähentää tietoturvan ylläpitäjien työkuormaa.

“Huipputason automatisoinnin ansiosta Policy Manager vähentää merkittävästi tietohallinnon manuaalista työmäärää ja säästää aikaa. Se on ihanteellinen hallinnointityökalu yrityksille, jotka voivat entistä paremmin hyötyä F-Securen palkituista* tietoturvaratkaisuista”, toteaa Solution Manager Esa Tornikoski F-Securesta.

3000 käyttäjän yritysympäristössä tehdyt testit osoittivat muun muassa, että tietoturvan tilannetiedon lataaminen vie vain kymmenesosan aikaa aiempaan versioon verrattuna. Testien mukaan myös päivittäinen manuaalinen työmäärä pienentyi huomattavasti. Kuukausitasolla tämä näkyi yhden päivän työajan säästönä käytöstä poistettujen laitteiden hallinnassa.

Policy Managerin keskitetyn hallinnan avulla valvojat voivat etätoiminnolla asentaa, määritellä ja seurata työasemien, palvelinten ja muiden suojattavien kohteiden tietoturvan tilaa yhdestä pisteestä. Policy Manager 10 sisältää useita ominaisuuksia, jotka lisäävät sekä tehokkuutta että suorituskykyä.

Automaattiset toiminnot uusien työasemien liittämiseen keskitettyyn hallintaan ja vanhojen poistamiseen
Active Directory -rakenteen monistaminen suoraan Policy Manager -hallintaan
Usean eri pääkäyttäjän tuki hallintaympäristössä (täydet tai lukuoikeudet)
Tehostettu suorituskyky uuden arkkitehtuurin ansiosta
Lisätietoja F-Secure Policy Manager 10 –ratkaisusta osoitteessa:

www.f-secure.fi/policymanager

Yksityisyyden suoja

2011-09-10T16:01:00.000+03:00

Yksityisyyden suoja on usein jätetty sosiaalisen median palvelun käyttäjän vastuulle. Tämän takia käyttäjän tulee heti rekisteröitymisen jälkeen muuttaa yksityisyyden suoja-asetukset halutulle tasolle.

Henkilöstöä voi ohjeistaa huolehtimaan yksityisyyden suojastaan esim. seuraavilla seikoilla:

1.Identiteettivarkauksien hankaloittamiseksi kannattaa tutustua tarkkaan käytettävän palvelun tarjoamiin yksityisyyden suoja-asetuksiin ja useimmissa tapauksissa säätää ne oletusasetuksia tiukemmiksi

2.Julkiset sosiaalisen median palvelut sisältävät erilaisia mekanismeja unohdetun salasanan palauttamiseen. Tulee miettiä tarkkaan, millaisia keinoja sallii salasanan palauttamiseksi. Esimerkiksi salasanan palauttamisen mahdollistavassa menetelmässä pitää välttää kysymyksiä tyyliin ”Mikä on lemmikkisi nimi?”, koska vastaus saattaa löytyä suoraan henkilön palvelussa kertomista tiedoista. Suositeltavampaa on käyttää salasanan palauttamista lähettämällä sen muuttamisen mahdollistava linkki käyttäjän oletussähköpostiosoitteeseen.

3.Tulee miettiä, kannattaako esim. omaa syntymäaikaa, -paikkaa ja muita osoitetietoja kertoa, koska todennäköisesti ne henkilöt, jotka kyseisiä tietoja tarvitsevat, tietävät ne muutenkin

4.Sosiaalisen median palveluihin kerrottavaa tietoa kannattaa harkita kuten suunniteltaessa työaseman vakiointia ja ohjelmistokannan minimointia (eli sallia työasemassa käytettäväksi vain ne sovellukset joita tarvitaan); sosiaalisen median palvelussa kerrotaan vain se, mikä on välttämätöntä palvelun toiminnan kannalta

5.Valokuvia julkaistaessa kannattaa kiinnittää huomio kuviin mahdollisesti liitettyihin paikkatietoihin.

Kaikista varotoimenpiteistä huolimatta sosiaaliseen mediaan tallentamat tiedot voivat päätyä kolmansien osapuolien haltuun tai levitä hallitsemattomasti muissa Internetin palveluissa.

Mikä on sovellushaavoittuvuus?

2011-09-10T15:53:00.001+03:00

Monet sekä palvelin- (server) että työasema- (client) sovellukset sisältävät haavoittuvuuksia, jotka mahdollistavat esim. käyttäjän koneen haltuunoton, haittaohjelmien levittämisen tai käyttäjän ohjaamisen saastuneille sivustoille.

Kilpailu ja tarjonta sosiaalisen median palveluissa kehittyvät nopeasti, mikä edellyttää nopeata palveluiden ja sovelluskehityksen tuotantomallia. Nopeatempoisessa sovelluskehityksessä tietoturvallisuus ja testaaminen yleensä kärsivät, jolloin palveluihin saattaa jäädä käytettävästä ohjelmointi tai sovelluspalvelinteknologiasta johtuvia haavoittuvuuksia.

Lisäksi selainohjelmistoissa ja niiden lisäohjelmistoissa saattaa esiintyä haavoittuvuuksia, jotka mahdollistavat edellä mainittujen riskien toteutumisen.

Lokakuussa 2010 julkaistiin uutinen Firefox-selaimen lisäosasta nimeltään Firesheep, joka kuuntelee verkkoliikennettä ja kaappaa sieltä sosiaalisen median palveluissa käytettäviä evästeitä mahdollistaen siten identiteettivarkaudet.

Mikä on lisenssi?

2011-09-10T15:47:00.001+03:00

Lisenssi on ohjelmiston tai muun immateriaalioikeuden alaisen omaisuuden käyttöön oikeuttava sopimus. Tietokoneohjelmiston lisenssiksi ymmärretään yleensä lisenssipaperiin painettu, ohjelmiston rekisteröimiseksi tarvittava sarjanumero (lisenssinumero) ja sen mukana tulevat käyttöehdot.

Alkujaan lisenssi tarkoitti lupaa esimerkiksi kulkea toisen omistaman maa-alueen halki. Nykyään sana viittaa pikemminkin teoksen tai ohjelmiston tekijänoikeuksien haltijan määrittelyyn siitä, miten teosta saa käyttää, muunnella tai kopioida. Niin sanotut avoimen lähdekoodin tai vapaan sisällön lisenssit ovat viime aikoina yleistyneet reaktiona epäoikeudenmukaiseksi koetulle tiukalle lisensoinnille.

Lisenssin käytöstä mahdollisesti suoritettavaa korvausta kutsutaan lisenssimaksuksi tai rojaltiksi.

Erilaiset lisenssit:

Tekijänoikeus - Oletusarvoinen käyttölisenssi, joka on kaikilla teoskynnyksen ylittävillä teoksilla. Tekijänoikeus vaihtelee maittain jonkin verran, mutta lähtökohtaisesti sallii yksityiskäytön, ei muuta.

Creative Commons - Maailmalla suosituin avointen sisältöjen lisenssi.

Public domain - Tekijä luopuu kaikista oikeuksista. Tuotetta voi käyttää ja kopioida vapaasti. Tuotetta voi myydä maksua vastaan. Tuotteen tai sen osan voi lisätä johonkin toiseen tuotteeseen.

Shareware - Käyttäjät saavat kokeiltavaksi esittelyversion. Kun kokeiluaika on päättynyt, kokeilijan tulee päättää aikooko hän käyttää jatkossa ohjelmaa vai ei. Jos hän päättää jatkaa käyttöä, se on rekisteröitävä (tyypillisesti maksullinen).

Freeware - Tuotetta saa käyttää vapaasti.

GNU General Public License (GPL)

GNU Lesser General Public License (LGPL)

Mozilla Public License (MPL) 1.0 ja 1.1

BSD-lisenssi

Microsoft Public License (Ms-PL)

Microsoft Reciprocal (Ms-RL)

IBM Public License

Intel Open Source License

Apple Public Source License

Nokia Open Source License

Sun Industry Standards Source License

Sun Public License

Mikä on lähdekoodi?

2011-09-10T15:42:00.000+03:00

Lähdekoodilla tarkoitetaan ohjelmoinnissa tietokoneohjelman tekstimuotoista ohjelmointikielistä listausta. Useimmilla ohjelmointikielillä työskennellessä ohjelman lähdekoodi on käännettävä kääntäjäksi kutsutulla tietokoneohjelmalla ensin suoritettavaan muotoon ennen kuin se voidaan ajaa. Ennen varsinaista suorituskelpoista ohjelmaa lähdekoodi käännetään objektimuotoiseksi ohjelmaksi. Tähän objektimuotoiseen ohjelmaan linkitetään valmiit kirjastomoduulit ja tuloksena syntyy suorituskelpoinen ohjelma.

Lähdekoodia voidaan suorittaa myös tulkkausperiaatteella. Tulkkauksessa lähdekoodia luetaan ja suoritetaan yksi lauseke kerrallaan. Tämä tapa on huomattavasti hitaampi suorituksessa, mutta etuna on aikaavievän käännöksen poisjäänti. Tulkkaavaa suoritusta voidaan käyttää ohjelman kehitystyössä ja protoilussa, jossa tärkeintä on valmiin toimivan prototyypin nopea kokeilutestaus kehityksen lomassa.

Lähdekoodia muokataan yksinkertaisella editoriksi kutsutulla tekstitoimittimella. Editorin tärkeimpiä ominaisuuksia on, että se ei lisää tavallisen tekstinkäsittelyohjelman ohjauskoodeja tekstin sekaan (joita kääntäjä ei osaa käsitellä).

Ohjelmakoodia kirjoitetaan myös ohjelmankehitysympäristöissä. Niissä on monia ohjelmointia helpottavia ja nopeuttavia automatisoituja rutiineja. Tällaisia ovat esimerkiksi virheiden paikallistaminen, kirjastomoduulien ennakoiva kirjoitus, debuggaus, versionhallinta ja suoritusnopeuden profilointi.

Sosiaalisen median haittaohjelmat

2011-09-03T11:17:00.000+03:00

Koska sosiaalisen median palveluiden käyttäjämäärä kasvaa nopeasti, tarjoaa se väärinkäyttäjille otollisen alustan yrittää nopeasti levittää uusia haittaohjelmia mahdollisimman monen käyttäjän tietokoneisiin. Haittaohjelmariski koskee erityisesti sellaisia sosiaalisen median palveluita, joissa palvelun käyttäminen edellyttää www-selaimessa ohjelmakoodin suorittamista. Sen sijaan esim. pelkästä tekstisisällöstä koostuvat palvelut muodostavat pienemmän haittaohjelmariskin.

Sosiaalisessa mediassa haittaohjelmien levittäminen on helpompaa seuraavista syistä:

1. Mikäli henkilö saa viestin sosiaalisen median kautta ystävältään, työtoveriltaan tai muuten tutunoloiselta lähettäjältä, se saatetaan kuvitella turvallisemmaksi kuin suoraan sähköpostitse saapuva vastaavanlainen, muuten tietosisällöltään epäilyttävä viesti. Tämä koskee erityisesti yhteisöpalveluita.

2. Useissa palveluissa viitataan uutisiin tai muihin keskusteluissa esillä oleviin asioihin käyttämällä url-osoitteen lyhennyspalveluita kuten bit. ly tai tinyurl.com. Näiden tarkoitus on säästää tilaa niissä sosiaalisen median palveluissa, joissa päivityksen merkkimäärä on rajoitettu (esim. Twitter). Haittapuolena on se että linkkiä napauttava ei pysty näkemään ennen osoitteessa vierailua, mihin osoitteeseen hänet johdatetaan. Tällöin on myös vaikea arvioida millaisia mahdollisia haittaohjelmia kyseiseltä www-sivulta yritetään koneelle upottaa.

On myös huomattava että url-osoitteen lyhennyspalvelun luotettavuuteen tulee kiinnittää huomiota. Väärinkäyttäjä voi muuttaa aiemmin turvallisen ja oikean linkin ohjautumaan haitalliseen osoitteeseen.

3. Sosiaalisen median palveluntarjoaja ei välttämättä ole kiinnittänyt tarpeeksi huomiota oman palvelun tietoturvallisuuteen ja palvelussa voi olla tietoturva-aukkoja, jotka mahdollistavat käyttäjän koneen saastuttamisen.

4. Perinteisten haittaohjelmien rinnalle on noussut kokonaan uusi uhka, joka on käytetyimpien sosiaalisen median palveluita taidokkaasti hyödyntävät haittaohjelmat. Niiden tarkoituksena on ohjata käyttäjä hyökkääjän ylläpitämään palveluun käyttäen hyväksi henkilön luottamusta omaan verkostoon.

Sosiaaliseen mediaan liittyvät tietoturvariskit

2011-09-03T11:11:00.001+03:00

Sosiaalisen median tietoturvaongelmat syntyvät pääosin perinteisten tietoturvauhkien ja uusien toimintamallien ja palveluiden yhdistelmänä. Sosiaalinen media ei toistaiseksi ole tuonut varsinaisesti uusia tietoturvauhkia, mutta sosiaalisen median toimintaperiaatteen luonteesta johtuen ilmenevät tietoturvauhat eri tavalla kuin perinteisessä mediassa. Toimintaperiaatteisiin kohdistuvat tietoturvauhat korostuvat erityisesti yhteisöpalveluissa.

Keskeisimmät tietoturvauhat perustuvat sekä käyttäjän omaan toimintaan että ammattimaiseen ja suunniteltuun toimintaan, jossa rikolliset, ääriryhmät tai valtiot pyrkivät esim. saamaan haltuunsa tietoa (luottokortti- ja henkilö- tietoja, yrityssalaisuuksia, valtiosalaisuuksia), vaikuttamaan päätöksentekoon (kuluttajien, yritysjohdon, valtionjohdon) tai tahraamaan organisaatioiden tai ihmisten mainetta.

Ammattirikolliset hakevat taloudellista etua hyödyntämällä sosiaalisen median palveluita ja niiden kautta levitettäviä haittaohjelmia, jotka mahdollistavat esim. käyttäjän tietokoneen etähallinnan ja käyttämisen rikollisjärjestön haluamaan käyttötarkoitukseen. Rikollisjärjestön ylläpitämä, jopa (sadoista) tuhansista kaapatuista tietokoneista koostuva ns. botnet-verkko voi toimia tehokkaana roskapostipalvelinympäristönä, huijaus-verkkopalveluna, kohdistettuja palvelinestohyökkäyksiä suorittavana verkkoalustana, palveluihin eri salasanayhdistelmiä kokeilevana, tietomurtautumista yrittävänä verkostona tai salasanoja matemaattisesti murtavana laskentakeskuksena. Erityisen vaarallisia ovat sellaiset organisaatioon kohdennetut hyökkäykset, joissa käytetään tarkoitusta varteen räätälöityä haittaohjelmaa, joita organisaation käyttämät torjuntajärjestelmät eivät tunnista.

Iphonen käyttöönotto

2011-09-03T11:00:00.001+03:00

Siirtyessäsi käyttämään iPhone 4 ja mikro-SIM-korttia tallenna yhteystietosi ensin esim. iTunesiin ja tee kortinvaihto sen jälkeen. Aktivoidessasi uuden mikro-SIM-kortin käyttöön voit siirtää yhteystiedot iTunesista uuteen puhelimeesi.

Iphone 4

Iphone 3GS

Laitteen aktivointi

Laite on aktivoitava ensimmäisellä käyttökerralla. Tätä varten tarvitset tietokoneen, internetyhteyden ja iTunes-ohjelman.

- Aktivointiin tarvitaan iTunesin versio 7.7 tai uudempi. Asenna tietokoneellesi uusin iTunes-ohjelma. Laita sim-kortti puhelimeen ja kytke laitteeseen virta. Huomaathan, että laitteeseen on laitettava se SIM-kortti, jolla sitä tullaan käyttämään. Mikäli vaihdat laitteeseen toisen Soneran sim-kortin, laite on aktivoitava uudelleen.

- Jos sim-kortilla on pin-kysely päällä, valitse näytöltä Avaa ja syötä pin-koodi.

- Kytke laite tietokoneeseen pakkauksessa olleella USB-kaapelilla. iTunes -ohjelma käynnistyy automaattisesti noin 30 sekunnin kuluessa. Varmista, että tietokoneella on internetyhteys käytössä.

Puhelin on valmis käytettäväksi, kun Sonera-teksti ilmestyy näytön vasempaan yläkulmaan.
iPhone toimii myös muilla Soneran SIM-korteilla. Huomaathan, että puhelin on aktivoitava uudelleen, aina kun vaihdat SIM-kortin.

Laitteen toiminnot

Vastaaja

Vastaajanumeron määrittäminen
- Mene puhelintilaan
- Valitse näppäimistö
- Näppäile **5005*86*vastaajanumero# (esim. +358420123456)
- Plus-merkin saat näkyviin, kun painat nolla-näppäintä vähän aikaa pohjassa
- Paina soita-näppäintä

Vastaajanumeron poistaminen
- Mene puhelintilaan
- Valitse näppäimistö
- Näppäile ##5005*86#
- Paina soita-näppäintä

Vastaajaan soittaminen
- Mene puhelintilaan
- Paina Puheposti-kuvaketta

Internet-jako

Internet-jako tarkoittaa sitä, että voit käyttää iPhonea modeemina.

- Valitse iPhonesta Asetukset > Yleiset > Verkko > Internet-jako
- Kytke internet-jako päälle
- Yhdistä iPhone tietokoneeseen joko USB-kaapelilla tai bluetoothin kautta

Lähde: Sonera.fi

Selvitä Windows-koneen hidastajat

2011-09-03T10:44:00.000+03:00

Spotlight for Windows on näppärä ja monipuolinen diagnostiikkatyökalu. Ohjelman valmistaja Quest Software myy tuotteen huomattavasti monipuolisempaa kaupallista versiota myös vaativaan yritystyskäyttöön.

Spotlight for Windowsin käyttöön ja ominaisuuksiin voi tutustua helposti ilmaisen ilmaisohjelman avulla. Se ei ole ominaisuuksiltaan kaupallisen ohjelman tasoa, mutta osaa silti näppärästi tarkkailla järjestelmän tilaa ja toimintaa.

Spotlight for Windowsin etu on havainnollinen, graafinen käyttöliittymä, jossa on värikästä grafiikkaa ja animaatioita. Animaatioiden avulla havainnollistuvat erityisesti ohjelmien datavirrat, joiden avulla on helppo metsästää järjestelmän pullonkauloja.

Ilmaisversio sisältää tuoteavaimen, joka toimii yhden vuoden asennuspäivästä lukien. Uuden avaimen ohjelmalle voi noutaa maksutta valmistajan kotisivulta. Ilmaisversion huono puoli on rajoittuneisuus, sillä usemmat kaupallisen version ominaisuudet on karsittu pois.

Lataa sovellus tästä linkistä

Lähde: Tietokone.fi

Windows 7 -tietokoneesta wlan-tukiasema

2011-09-03T10:39:00.000+03:00

Yhä useampi kodin viihde- tai mobiililaite tukee langattomia lähiverkkoja. Jos kotona ei ole langatonta tukiasemaa, voi sellaisen tehdä esimerkiksi kannettavasti tietokoneesta.

MaryFi on ilmaisohjelma, jonka avulla Windows 7 -tietokoneella voidaan ajaa ohjelmallista wlan-tukiasemaa. Ohjelmaa ajettaessa muut laitteet voivat kytkeytyä verkkoon kuten normaaliin, oikeaan tukiasemaan.

Kannettavan tietokoneen toinen verkkoliitäntä voidaan jakaa langattomaan verkkoon, jolloin asiakaslaitteille on mahdollista tarjota myös verkkoyhteys.

Ohjelman käyttö on helppoa, joten tukiaseman pystytys onnistuu myös tavallisilta peruskäyttäjiltä.

Lataa sovellus tästä linkistä

Lähde: Tietokone.fi

Näin hävität paikannustiedot iPhonesta

2011-09-03T10:31:00.000+03:00

Älypuhelimien paikannustietojen keruusta nousi melkoinen soppa. Apple vastasi kohuun tuomalla pikavauhtia ohjelmistopäivityksen iOS:aan. Päivityksen myötä paikkatietojen keruusta huolestuneet voivat hävittää iPhonesta helposti kaiken sijaintitiedon.

Paikkatietojen keräämisestä nousi häly, kun tietokoneen iTunesin varmuuskopioista löytyi jopa vuoden ajalta paikannustietoa sisältävä tiedosto. Asiaa käsitellään vielä oikeuskäsittelyissä, mutta paikannustiedoista huolestuneet voivat heti hävittää tietokoneelta ja iOS-laitteesta kaikki paikannustiedot. iOS 4.3.3:een päivitetty laite ei enää varmuuskopioi paikannustietoja sisältävää tiedostoa tietokoneeseen, kun se synkronoidaan iTunesin kanssa.

Päivityksen jälkeen iOS tallentaa edelleen paikannustietoja, mikäli laitteessa on sijaintipalvelut käytössä. Mutta muutoksena paikannustiedot säilyvät muistissa vain noin viikon verran. Paikannustietoja hyödynnetään iPhonen gps:n tukena, nopeuttamassa paikannusta. Tiedot lähetetään myös Applella ja niitä tullaan hyödyntämään tulevaisuudessa myös liikennetietojen keruussa, mutta Apple vakuuttaa, että tiedot lähetetään suojattuna ja anonyymisti.

Jos ei halua lainkaan iPhonen muistavan sijaintia, asetuksista voidaan asettaa sijaintipalvelut kokonaan pois päältä hetkeksi. Valinta on ollut myös aiemmin mahdollinen, mutta bugin takia iOS säilytti edelleen paikannustiedot välimuistissa. iOS 4.3.3:ssa tiedot hävitetään kuitenkin heti, kun Sijaintipalvelut sammutetaan. Sijaintipalveluiden pitäminen sammutettuna estää kuitenkin iPhonen gps:n käytön ja esimerkiksi kadonneen iPhonen paikannuksen Applen Etsi iPhone -palvelulla.

iOS 4.3.3 on saatavana iPhone 4:lle, 3GS:lle, iPadeille ja kolmannen ja neljännen sukupolven iPod toucheille iTunes-ohjelman kautta. Päivityksessä korjataan ainoastaan paikannukseen liittyviä bugeja, eikä mukana ole tyypilliseen tapaan muita korjauksia tai uusia ominaisuuksia.

Lähde: Tietokone.fi

Mikä on Java?

2011-09-03T10:27:00.000+03:00

Java on Sun Microsystemsin kehittämä laaja teknologiaperhe ja ohjelmistoalusta, johon kuuluu muun muassa laitteistoriippumaton oliopohjainen ohjelmointikieli sekä ajoaikainen ympäristö virtuaalikoneineen ja luokkakirjastoineen. Sun on ilmoittanut Javan julkaisusta vapaana ohjelmistona GNU GPL -lisenssillä. Java-alusta on käytössä noin 3,8 miljardissa laitteessa matkapuhelimista supertietokoneisiin.

Java on saanut nimensä Jaavan saaren (Indonesiassa) mukaan, sillä kyseisellä saarella tuotetaan kahvilajia, jota Java-kielen kehittäjät nauttivat suuria määriä kieltä suunnitellessaan ja toteuttaessaan. JavaScript puolestaan on saanut nimensä Java-kielen suuresta suosiosta. JavaScript ei muilla tavoin liity mitenkään Javaan.

Kehitysympäristö

Javaan kuuluu ohjelmointikieli, josta on julkaistu eri versioita kehitysympäristön (Java Development Kit; JDK) kehittymisen myötä. Kehitysympäristöön kuuluu kääntäjä (javac) ja muut kehitystyökalut (jar, javadoc, jdb). Kehitysympäristö sisältää myös täydellisen ajoympäristön (Java Runtime Environment; JRE), joka tarvitaan käännettyjen ohjelmien ajamiseen. Ajoympäristö sisältää virtuaalikoneen (Java Virtual Machine; JVM), joka on JRE:n versiosta 1.2 (joulukuu 1998) lähtien sisältänyt ajonaikaisen käännöksen konekielelle (just-in-time compiler; JIT). Ajoympäristöön kuuluvat myös luokkakirjastot, jotka ovat nekin saaneet lisää ominaisuuksia Javan kehittymisen myötä. Java 1.2 brändättiin suurten muutosten vuoksi nimellä Java 2. Java 2 -nimeä ei kuitenkaan käytetty markkinoinnissakaan kovin kauaa, sillä jo Java 1.5 brändättiin Java 5:ksi.

Ajoympäristö on nykyisin jaettu kolmeen osaan.
- Java Standard Edition (Java SE) sisältää yleiset ominaisuudet, graafiset käyttöliittymät, tietokanta- (Java Database Connectivity; JDBC) ja perus-XML-rajapinnat.

- Java Enterprise Edition (Java EE) on tarkoittu palvelinsovellusten kehittämiseen ja ajamiseen ja sisältää mm. nimeämis- ja hakemistopalvelut (Java Naming and Directory Interface; JNDI), komponenttirajapinnan (Enterprise Java Beans; EJB), servlet- ja portlet-määrittelyt, JSP (JavaServer Pages) ja muita web-palvelintekniikoita.

-Java Micro Edition (Java ME) on tarkoitettu teholtaan rajoittuneiden laitteiden ohjelmointiin, kuten matkapuhelimiin ja digibokseihin (Multimedia Home Platform; DVB-MHP). J2ME eroaa merkittävästi muista ympäristöistä ja käyttää rajoitetumpaa virtuaalikonetta (K Virtual Machine; KVM) ja jättää toteuttamatta joitain kielen ominaisuuksia (kuten liukuluvut ja luokkien purkajat). Java ME on edelleen jaettu konfiguraatioihin ja profiileihin laitteiden ominaisuuksien mukaan.

Mikä on mobiilipalvelu?

2011-09-03T10:20:00.000+03:00

Mobiilipalvelu on langattomasti tarjottava verkkopalvelu. Erilaisia mobiilipalveluita ovat langattomat puhelut (GSM), tekstiviestit, multimedia- eli MMS-viestit sekä WAP- ja Internetpalvelut.

Mobiilipalvelussa on jollain tavalla otettu huomioon langattoman tiedonsiirtokaistan ja mobiilipäätelaitteen rajoitukset. Tällaisia rajoituksia ovat esimerkiksi tiedonsiirtokaistan kapeus ja epävarmuus, päätelaitteen näytön koko ja värimäärä, sekä laitteeseen integroidun näppäimistön koko.

Matkapuhelimien ja langattomalla verkkoyhteydellä varustettujen kannettavien tietokoneiden ja kämmentietokoneiden yleistyessä mobiilipalvelujen tarjonta on kasvamassa. Palvelujen yleistymistä on kuitenkin haitannut niiden kalleus, sekä se, että niiden käyttö on usein ollut hankalaa.

Koska laite, jolla mobiilipalveluita käytetään, on yleensä käyttäjänsä mukana, hyvä mobiilipalvelu voi tarjota käyttäjälleen henkilökohtaisuutta, paikallisuutta ja ajankohtaisuutta.